Litulaukkamunakas

Eteläisessä osassa Suomea viihtyvä litulaukka (Alliaria petiolata) on alkukesästä tienvarsilla, pihoilla ja puistoissa viihtyvä villiyrtti, joka kannattaa ottaa kerättävien villiyrttien valikoimaan, jos se ei ole vielä käytössäsi.

Litulaukka on helppo tunnistaa, eikä mikään myrkyllinen kasvi muistuta sitä.

 

Litulaukka viihtyy Etelä-Suomessa vanhan ihmisasutuksen lähistössä

Litulaukka tykkää kasvaa samoilla alueilla, joilla ihminen on pitkään asunut: keskiaikaisissa kaupungeissa ja vanhojen pitäjien keskuksissa.

Litulaukka vaatii muhevamultaista ja typpipitoista maata, jollaiseksi ihmiset ja kotieläimet ovat näiden alueiden maaperän ajanmyötä muokanneet.

Litulaukka on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä kasvukautenaan se kasvattaa  munuaisen muotoisia lehtiä mataliksi ruusukkeiksi. Toisena kesänä kasvi kurottaa korkeammalle. Silloin sen lehdet ovat terävähampaisia, kuten kuvassa alla.

Litulaukasta mietoa valkosipulin ja pippurin makua ruokiin

Litulaukkaa kannattaa hyödyntää alkukesästä, koska kukinta ja lämmin sää saattaa muuttaa kasvin hieman kitkerän makuiseksi. Kasvista voi syödä sekä lehdet, kukat että juuret.

Litulaukkaa on hyödynnetty vanhastaan ruokana ja rohtona. Sitä on mahdollisesti viljeltykin. Kasvin erityisominaisuus on sen miedosti valkosipulinen ja pippurinen maku.

Englanniksi litulaukan nimi onkin garlic mustard ja tieteellinen sukunimi Alliaria viittaa laukkojen eli sipulien nimeen Allium.

Ota litulaukan lehti käteesi ja hiero sitä sormiesi välissä. Haista sitten lehteä. Huomaat kasvin valkosipulisen tuoksun!

Litulaukkaa voi käyttää esimerkiksi kanan, munan ja juuston kanssa. Se sopii myös kirpeisiin maustekastikkeisiin ja toimii hyvin esimerkiksi kermaviilin kanssa. Pastakastikkeen höysteeksi ja pestoksi sitä kannattaa kokeilla myös.

Jos kasvi tuntuu ensi maistamalta liian kitkerältä, sekoita ja tarjoile se miedompien kasvien kanssa. Villiyrttien makuun tottuu muutaman maistelukerran jälkeen, ja niihin saattaa jäädä jopa koukkuun!

Kokeile vaikka iltapalaksi munakasta, jonka maustat litulaukkahöystöllä. Voit ripotella hienonnettua litulaukkaa munakkaan päälle tai sekoittaa sen ennen paistamista munien kanssa sekaisin. Hiukan suolaa lisäksi, ja se on siinä!

Litulaukka on parhaimmillaan tuoreena. Kuivaus, höyrytys ja keittäminen hävittää sen omaperäisen maun.

Huom! Litulaukassa on paljon glukosinolaatteja ja erukahappoja, joten sitä ei kannata syödä suuria määriä ja jatkuvasti. Silloin tällöin käyttämisestä ei ole mitään haittaa.

 

Lähde: Sinikka Piippo: Villivihannekset

 

Please Login to Comment.