Tukesin uusi linjaus

Kemikaali- ja turvallisuusvirasto Tukes on tarkastanut linjaustaan kosmetiikan diy-pajojen vaatimuksista. Katso SlideShare-palvelusta Tukesin linjaus “Kosmetiikan diy-pajat ja työväen opistojen kaltaisten toimijoiden järjestämät kosmetiikan valmistuskurssit”

Kuten tässäkin blogissa on tuotu aiemmin esille, Tukesin aiempi näkemys oli, että kaikki diy-pajoissa tarjottavat reseptit täytyy turvallisuustarkastuttaa tähän auktorisoidulla firmalla.

Turvallisuustarkastuksen vaatimus perustuu siihen, että diy-pajoissa valmistettavat kosmetiikkatuotteet rinnastetaan myyntiin valmistettaviin kosmetiikkatuotteisiin. EU:n kosmetiikka-asetus (EY) N:o 1223/2009 edellyttää, että jokaisella myytävällä kosmetiikkatuotteella on vastuuhenkilö, joka vastaa monien muiden velvoitteiden lisäksi siitä, että myytävän tuotteen resepti on käynyt läpi turvallisuustarkastuksen.

Tämä on periaatteessa hyvä ajatus myös diy-pajoissa jaettaville resepteille, mutta käytännössä ei.

Selitän miksi ei. Diy-pajoihin ihmiset tulevat tutustumaan erilaisiin kosmetiikan ainesosiin, valmistustekniikoihin ja myös erilaisiin resepteihin. Näin heidän ei tarvitse ostaa ollenkaan tai ainakaan näkemättä ja kokeilematta tarvikkeita ja ainesosia kotiin. Harvempi haluaa nykyään haalia keittiöönsä purkki- ja pussukkakasoja, haudutuskattiloita, mitta-astioita jne. vain kosmetiikan valmistuskäyttöön.

Jos diy-paja tarjoaa vain pari turvallisuustarkastettua reseptiä, joista ei voi edes ohjeistaa tekemään sovellusta esimerkiksi oman ihotyypin mukaan, harvempaa kiinnosta osallistua pajaan. Yrittäminen käy todella hankalaksi.

Nyt Tukes on tarkastanut kantaansa ja uuden linjauksen mukaan kosmetiikan diy-pajat EIVÄT siis kuulu edellä mainitun EU:n asetuksen piiriin. Näin ollen niissä tarjotavia reseptejä ei tarvitse turvallisuustarkastuttaa, mikäli tuotteita tehdään pajoissa vain asiakkaiden omaan käyttöön, ei jälleenmyyntiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pajat voivat toimia miten sattuu ja viis veisata turvallisuusseikoista. Palveluntarjoaja eli pajan järjestäjä on vastuussa pajaan osallistuvien kuluttajien turvallisuudesta. Hän vastaa siitä, että palvelusta ei aiheudu vaaraa kenellekään. Näin ollen hänen täytyy siis tuntea käytettävät raaka-aineet ja niihin liittyvät riskit sekä tietää, miten riskeiltä suojaudutaan.

Pajan järjestäjän on tarjottava osallistujalle kaikki palvelun turvallisuuden kannalta olennaiset tiedot, jotta hän voi arvioida mahdollisuutensa osallistua palveluun.     

Tukes tarjoaa kysymyksiä, joilla pääsee alkuun pajojen turvallisuuden suunnittelussa:

Herättikö tämä ajatuksia? Tule keskustelemaan Vihreän ilon Facebookissa tai Instagramissa!

Miksi Vihreä ilo ei jatka luonnonkosmetiikan diy-pajoja?

Kerroin Vihreän ilon työpajojen lopettamisesta muutama viikko sitten. Se herätti paljon keskustelua somessa. Sain paljon ihanaa palautetta, jossa toivottiin, että Vihreä ilo voisi jatkaa vielä, ja että työpajat ovat olleet kivoja. Kiitos aivan valtavan paljon tuesta! <3

Kuten sanottu, en jatka Vihreän ilon diy-kosmetiikkapajojen tarjoamista enää ainakaan samassa muodossa kuin tähän asti olen tehnyt. Kerron tässä postauksessa perusteita tälle päätökselle, koska asia kiinnostaa monia samalla alalla toimivia tai alalle aikovia.

Mitä sanoo EU:n kosmetiikka-asetus ja kansallinen kosmetiikkalaki?

Ihan ensiksi haluan sanoa, että diy-kosmetiikkapajojen järjestämistä ei ole kielletty. Niitä on edelleen ihan luvallista pitää.

Myyntiin valmistettavan kosmetiikan ja kosmeettisten valmisteiden pitää olla EU:n kosmetiikka-asetuksen ja kansallisen kosmetiikkalain vaatimusten mukaisia (alla linkki Tukesin sivulle, jossa lisätietoa tästä).

Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo Suomessa sekä kosmetiikan valmistajia että valmisteita. Se edellyttää, että jokaisen myytävän tuotteen reseptin on käytävä läpi turvallisuustarkastus, jonka tekee siihen oikeudet saanut yritys. Tämä koskee myös diy-pajoissa valmistettavien tuotteiden reseptejä.

Kuulin tästä asiasta puolisen vuotta sitten kollegalta ja muutama viikko sitten soitin vihdoin itse Tukesiin, jossa vahvistettiin asian olevan juuri näin.

Kosmetiikkalainsäädäntö edellyttää, että jokaisella myytävällä kosmetiikkatuotteella on vastuuhenkilö, joka huolehtii valmistettavien tuotteiden turvallisuudesta. Näin on, olipa kyseessä myyntiin valmistettava tuote tai diy-pajassa valmistettava tuote.

Nyt seuraava koskee yleensä myyntiin valmistettavaa kosmetiikkaa, enkä tiedä kuinka tarkkaan tämä koskee diy-pajoja. EU:n asetuksen mukaan vastuuhenkilö huolehtii muun muassa:

  • ennen tuotteen myynnin aloittamista, että tuotteesta on tehty ilmoitus komission CPNP -tietokantaan (Cosmetic Product Notification Portal). 
  • että myytäväksi aiotulle tuotteelle on tehty ulkopuolinen laboratioriossa toteutettu turvallisuusarvio, joka sisältää vähintäänkin tuotteen ainesosien- ja niiden yhteensopivuuden tarkastamisen kosmetiikkakäyttöön ja tuotteen säilyvyyden pakkauksessaan (”stressitesti”). Lisäksi saatetaan vaatia altistustesti, jossa selvitetään ettei pakkauksesta irtoa pidemmälläkään aikavälillä mitään ylimääräistä itse tuotteeseen.
  • GMP:n (Good Manufacturing Practice) eli hyvän valmistustavan noudattamisesta, mikä taas nojaa ISO 22716:2007 -standardiin (löytyy netistä maksullisena). Tämä käsittää monenlaisia vaatimuksia kuten sen, että kosmetiikan valmistukselle on oltava oma erillinen asuinkäytöstä ulkopuolinen hygieeninen tila, oikeanlaiset säilytyspaikat kaikille ainesosille ja valmiille tuotteille, erilliset mitta- ja sekoitus- yms. välineet ainesosille (aineksilla ei saa olla riskiä sekoittua keskenään), aineiden alkuperän selvitettävyyttä sekä ainesosien sopivuutta kosmetiikkakäyttöön ja tuotteen valmistajan ammattitaitoa.
  • että valmiissa tuotteessa on asianmukaiset tiedot, kuten inci ja muut pakkausmerkinnät

En tuossa puhelussa Tukesin henkilölle ymmärtänyt kysyä, ovatko määräykset myyntiin valmistettavalle kosmetiikalle ja diy-pajoissa valmistettavalle kosmetiikalle täysin samat. Tämä täytyy vielä selvittää!

Jos näin on, diy-pajoja tarjoavalle pienyrittäjille tämä tuntuu täysin kohtuuttomalta.

Omia pohdintoja säädöksistä

Luonnonkosmetiikan markkinat kasvavat edelleen, mutta kilpailu euroista kiristyy. Luonnonkosmetiikka-ala on murroksessa. Diy-pajojen osalta pelisäännöt eivät ehkä ole ihan selkeät ja loppuun asti mietityt kaikilta osin.

Kuitenkin mitä enemmän alaa opiskelen ja tarjoan pajoja asiakkaille, sen selvemmäksi minulle käy, että jonkunlaista sääntelyä myös kosmetiikan diy-pajoihin tarvitaan. Ei ole asiakkaan eikä yrittäjänkään etu, jos kosmetiikkatuotteiden valmistusta voi ohjata kuka tahansa ja millä osaamisella tahansa.

Yrteillä ja eteerisillä öljyillä pystyy saamaan pahaakin vahinkoa aikaan iholla, jos ei yhtään tiedä mitä tekee. Itseäni on mietityttänyt myös tuotteiden säilyminen. Ihmiset voivat säilyttää tuotteita hyvin monenlaisissa olosuhteissa todella pitkiäkin aikoja. Jos tuote on valmistettu ei-turvallisuustestatulla reseptillä, realistinen riski pilaantuneen tuotteen käyttöön on olemassa, joka taas voi aiheuttaa huonossa tapauksessa pahojakin oireita asiakkaalle.

Jos kosmetiikkaa valmistaa itse, tietää, että kaikki kokeilut eivät mene ihan putkeen, vaikka ainesosat olisivat melko tavallisiakin. Epäonnistumisen saattaa huomata vasta muutaman viikon, ehkä kuukauden päästä tuotteen valmistamisesta.

Olen sitä mieltä, että jos halutaan toimia ammattimaisesti, niin ymmärretään, että pajojen korkea taso on pajojen järjestäjän ja asiakkaan etu.

Mutta tuhannen taalan kysymys on: mitkä olisivat järkevät ja kohtuulliset kriteerit diy-pajojen toiminnalle ja niissä valmistettaville tuotteille, jotta pajojen toiminta voisi jatkua?

Mitkä olisivat kohtuulliset kriteerit diy-pajojen tuotteille?

Tämä asia koskee monia ammatikseen diy-pajoja tarjoavia yrittäjiä. Se koskee myös muun muassa kansalais- ja työväenopistoissa tarjottavia luonnokosmetiikan valmistuskursseja sekä alan kirjallisuutta ja blogeja. Miten näille käy?

Miksi Vihreä ilo ei enää tarjoa työpajoja?

Vihreän ilon pajojen ydinidea on ollut se, että niissä on tarjolla paljon erilaisia ainesosia, joihin voi tutustua ja joita voi kokeilla. Näin aineita ei tarvitse itse ostaa kotiin ainakaan heti.

Toiseksi pajoissa on ollut paljon erilaisia reseptejä, joista osallistujat voivat valita itselleen sopivimmat ja myös muokata niitä omien tarpeidensa mukaan. En voi nähdä, että minun diy-pajat toimisivat muutamalla perusreseptillä.

Toinen juttu on oman paikan puute. Olen vuokrannut tilat jokaiseen avoimeen työpajaan erikseen. Suurin osa tuloista on tullut polttari- ja tykypajoista, jotka olen vienyt asiakkaiden luokse työpaikoille, koteihin ja jopa kesämökeille. Paikat eivät todellakaan ole aina vastanneet kosmetiikan valmistukseen edellytettyä tilaa.

Tämä työ on ollut minulle intohimosta huolimatta sivutoimi ja harrastus. Olen tehnyt todella paljon työtä viime vuosina ja nyt on oman terveyden vuoksi pakko hengähtää välillä. En ole tehnyt vielä mitään päätöstä mitä aion tehdä seuraavaksi.

Alustavasti ajattelen, että koska kilpailu ja säädökset alalla tiukkenevat, niin homma täytyisi tehdä entistä paremmin ja ammattitaitoisemmin, jos jatkan jossain muodossa. Silloin ehkä yhteistyö useampien pienten toimijoiden välillä voisi olla järkevää. Yhteistyötä voisi tehdä esimerkiksi reseptien tarkastuttamisessa jne. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan todella paljon diy-tuotteiden valmistus, kunhan se tarjotaan heille helposti, hauskasti ja turvallisesti. Eli tälle bisnesidealle on kyllä tilausta.

Lopuksi: tämä postaus on minun näkemykseni/kokemukseni asiasta ja olen toistaiseksi saanut Tukesilta varmistuksen ainoastaan vaatimuksesta turvallisuustarkastuttaa diy-pajojen reseptit. Kaikki muu mitä tässä kirjoituksessa on, koskee myyntiin valmistettavaa kosmetiikkaa. En tiedä, miten näitä pykäliä sovelletaan diy-pajoihin. Jos asia mietityttää sinua, ota yhteys Tukesiin ja kysy heidän näkemystään. Minä ainakin aion tehdä vielä niin!

Lue lisää:

TUKES: Kosmetiikan turvallisuus.

Heräsikö ajatuksia? Heitä kommenttia Vihreän ilon Facebookiin tai Instagramiin!

Hyaluronihappo ihon kosteuttajana

Hyaluronihappo on ollut pitkään kosmetiikassa trendikäs ainesosa. Se on humektantti eli kosteuttaja. Hyaluronihappoa lisätään kasvovoiteisiin, naamioihin, seerumeihin ja kasvovesiin lisäämään tuotteiden kosteutustehoja.

Hyaluronihappo eli hyaluronaani on kehon itse tuottama aine: se on pitkäketjuinen sokerimolekyyli, jota valmistuu solujen pinnalla ja se esiintyy dermiksessä soluväleissä. Iän myötä hyaluronihapon määrä ihossa vähenee.

Hyaluronihappoa voidaan valmistaa myös keinotekoisesti. Luonnonkosmetiikassa käytetty hyaluronihappo tuotetaan fermentoimalla bakteerien avulla yleisimmin juureksista ja vehnästä.

Hylauronihappo sitoo iholle kosteutta ja silottaa juonteita. Se saa ihon tuntumaan pehmeältä, kimmoisalta ja kosteutetulta.

Hyaluronihappo kosteuttaa ihoa tehden siitä kimmoisan ja pehmeän.

Itse asiassa vesi tekee iholle tämän saman, mutta se haihtuu pois nopeammin. Tästä syystä kylvyn jälkeen iho näyttää hetken aikaa erityisen sileältä ja hehkeältä. (Poikkeuksen tekevät sormenpäät, jotka rypistyvät vedessä. Tämä ei liity veteen, vaan ihmisen autonomiseen hermostoon, joka saa verisuonet puristumaan vedessä kasaan sormenpäissä.)

Muita luonnonkosmetiikan kosteuttajia hyaluronihapon lisäksi ovat hunaja, glyseriini ja sodium PCA.

Hyaluronihappoa on olemassa eri molekyylikokoa. Molekyylikoko vaikuttaa siihen, missä kohdassa ihon pintakerrosta aine vaikuttaa. Suurikokoisemmista molekyyleistä koostuva hyaluronihappo kosteuttaa aivan ihon pinnassa. Pienikokoisemmat molekyylit pääsevät syvemmälle ihon pintakerrokseen ja turvottavat ihon pintasolukkoa, jolloin ne samalla silottavat pieniä juonteita. Niihin viitataan usein natriumhyaluronaatti-nimellä.

Lisäksi erilaisilla voidepohjilla ja kuljettimilla (esim. liposomit tai alkoholi) voidaan vaikuttaa hyaluronihapon imeytymiseen.

Hyaluronihappo ei muuta ihon rakennetta pysyvästi, vaan vaikutus on tilapäinen. Sen vaikutus iholla loppuu kun tuotteen käyttö loppuu.

Hyaluronihappo kosteuttaa ihoa väliaikaisesti. Se ei muuta ihon rakennetta pysyvästi.

Pelkän hyaluronihappotuotteen kosteuttavaan vaikutukseen ei kannata jättäytyä ihonhoidossa, vaan ihon kosteuttamiseen ja suojaamiseen kannattaa kiinnittää muutoinkin huomiota. Auringolta suojaaminen sekä hellävaraisten pesu- ja kuorintatuotteiden säännöllinen käyttö on kosteuttamisen lisäksi ihon hyvää perushoitoa.

Kosteuttava hyaluronihappokasvovesi

Hyaluronihapolla buustatun kasvoveden valmistaminen on helppoa kunhan ainesosat on hankittu. Hyaluronihappo geeliyttää nestettä jonkun verran, joten kasvovedestä tulee ihanan täyteläisen oloista hoitonestettä.

Kasvovesi säilyy säilöntäaineen ansiosta useita kuukausia huoneenlämmössä. Jos et halua käyttää säilöntäainetta, säilytä kasvovesi jääkaapissa ja käytä kahden viikon kuluessa.

Ainesosat:

  • 1 dl itse tehtyä kukkais-/kasvivettä tai valmista hydrolaattia
  • 1 ml hyaluronihappojauhetta
  • 1 ml säilöntäainetta, ekosertifioitu Cosgard Geogard 221

Tee näin:

  1. Valmista kukkaisvesi hauduttamalla haluamasi kasvin kukkia kannen alla kiehautetussa vedessä n. 20 minuuttia. Esimerkiksi puna-apilan kukat, ruusun terälehdet, kanervan kukinnot, kehäkukka tai kamomilla sopivat tähän hyvin. Siivilöi kukat ja jäähdytä neste huoneenlämpöiseksi.
  2. Lisää hyaluronihappojauhe siivilän läpi ripottelemalla huoneenlämpöiseen nesteeseen. Sekoita samalla tehokkaasti. Jauheesta ei saisi muodostua paakkuja nesteeseen.
  3. Mittaa lopuksi säilöntäaine ja sekoita.
  4. Pullota ja lisää etiketti, jossa on tuotteen nimi ja valmistuspvm

Lähteet:

Jolien blogi: Hyaluronihappo ihonhoidossa – mitä ja kenelle?

Katja Kokko: Aidosti kaunis – lempeän tehokasta ihonhoitoa (2015)

Limepop: hyaluronihappo

YLE Uutiset 1.6.2015 Ryppyvoide voi rypistää entisestään.

Syötäviä kukkia ja kukkaiskasvovettä

Syötävät kukat ovat nyt trendikkäitä. Luonnonkukissa on tällä hetkellä varaa valita eri värisiä, -kokoisia ja -muotoisia kukkia annoskoristeiksi, kakkuihin, booleihin, jälkiruokiin, salaattiin ja voileiville.

Maitohorsman kukat ovat hempeän värisiä ja maistuvat miedosti medeltä.

Ruusun terälehtiä voi ripotella vaikka booliin koristeeksi.

Apiloita on vaaleita ja punaisia. Kaikki kelpaavat syötäväksi. Myös niissä on miedosti metinen maku.

Puutarhasta löytyvän ruohosipulin vaalean lilat kukat ovat näyttäviä. Ne antavat samalla mietoa sipulin makua.

Metsämansikan kukilla saa pieniä, herkkiä yksityiskohtia asetelmiin.

Syötävien kukkien valikoima laajenee entisestään kun otetaan mukaan viljellyt kukat. Tällaisia ovat esimerkiksi ruiskaunokki, kamomilla, kehäkukka, ruusu, krassi ja orvokki. Ihania koristeita kesän juhlaruokiin saa esimerkiksi Vihreän ilon yhteistyökumppanilta Lappajärven läheltä Savolan maatilalta.

Kukkaiskasvovesi ja villiyrttikuorinta

Luonnonkasveista voi nauttia mökillä tai kotona myös kosmetiikan muodossa. Kukkaiskasvovesi ja villiyrttikuorinta valmistuvat nopsasti.

Kukkaiskasvovesi

  • 50 ml kukkaishauduketta. Käytä kuivattua kasvia 1-2 rkl / 1 dl vettä. Tuoretta kasvia 2-4 rkl / 1 dl vettä.
  • (2 tippaa eteeristä öljyä, ei kuitenkaan fotosensitiivisiä sitrusöljyjä)

Tarvitset lisäksi käytetyn kasvovesipullon tai jonkun muun pullon, jossa on tiivis korkki tai spraysuutin. Pese pullo ja korkki/suutin pesuaineella ja huuhtele hyvin.

Valmistusohje

  1. Kiehauta vesi ja lisää kukat kuumaan veteen kannen alle hautumaan vähintään 20 minuutiksi. Älä keitä kukkia, koska niiden tehoaineet haihtuvat keittäessä.
  2. Haudutuksen jälkeen siivilöi kukat pois nesteestä.
  3. Lisää halutessasi eteerinen öljy.
  4. Pullota.

Käyttö

Kaada kasvovettä hiukan kouran pohjalle ja taputtele käsin suoraan kasvoille. Voit myös lisätä kasvovettä pumpuliin/kasvoliinaan, jolla pyyhkäiset kasvot. Spraypullolla on ihana suihkautella kasvovesihuntu puhdistetulle iholle.

Kasvovettä voit käyttää aamuin ja illoin kasvoille puhdistuksen jälkeen tai milloin vain päivän kuluessa raikastamaan oloa.

Jos kasvovedessä on eteeristä öljyä, muista ravistaa pullo aina ennen käyttöä.

Koska kasvovedessä ei ole säilöntäainetta, se säilyy jääkaapissa kaksi viikkoa. Valmista siis pieni määrä kerallaan.

Eri ihotyypeille sopivia kukkia kasvoveteen:

  • puna-apilan kukat: kaikille, erityisesti kuivalle iholle
  • siankärsämön kukat: rasvoittuvalle iholle ja akneen. Huom! Jos olet pujolle tai kamomillalle allerginen, kokeile siankärsämöä varovasti ihollesi.
  • ruusun terälehdet: kaikille, erityisesti ikääntyvälle ja kuivalle iholle
  • maitohorsman kukat: kaikille

Sopivia eteerisiä öljyjä kasvotuotteeseen kesällä:

  • ruusu
  • frankinsensi
  • laventeli
  • ylang ylang
  • palmarosa

Yrttikuorinta vartalolle

  • 1 dl hienoa sokeria tai merisuolaa (hienoa suolaa tai hienon ja karkean suolan sekoitusta)
  • 2-4 rkl ruokaöljyä
  • 1 rkl kuivattuja tai 2 rkl tuoreita kasveja
  • (10 tippaa eteeristä öljyä)

Valmistusohje

  1. Mittaa sekoituskulhoon suola tai sokeri.
  2. Hienonna kuivatut tai tuoreet kasvit hienoksi jauheeksi/silpuksi. Älä käytä niitä liikaa; pieni määrä riittää eikä tule liikaa sotkua. Lisää kasvit sokerin/suolan joukkoon.
  3. Lisää öljyä vain sen verran, että seosta on mukava pyöritellä iholla. Kuorinta ei saa olla juoksevaa, koska silloin sokeri tai suola liukenee öljyyn.
  4. joukkoon eteerinen öljy. Sekoita ja purkita.

Käyttö

Ota kuorintatuotetta hyppysellinen ja pyörittele sitä vartalon iholla. Voit kuoria tällä tuotteella kantapäät ja jalat, kädet tai koko vartalon. Kasvojen kuoritaan kannattaa kokeilla jotain muuta hienorakeisempaa kuorintaa tai entsyymikuorintatuotetta.

Ihon kuorimisessa on useampiakin etuja. Kuorittu iho näyttää heleämmältä, kosteusvoide imeytyy ihoon paremmin eivätkä sheivatut ihokarvat kasva ihon sisään yhtä helposti kuoritulla iholla.

Sokeri ja suola imevät itseensä tuoreiden kasvien kosteuden. Kuorinta säilyy useamman viikon ilmatiiviissä purkissa, jos sinne ei pääse vettä.

Kaksifaasinen putsari

Minulta pyydettiin kaksifaasisen kosmetiikkatuotteen ohjetta Pro Agria Keski-Suomen luennolla 20.2. Jyväskylässä. Tuote on kuulema sellainen, joka on Lumenella myynnissä.

En kirjoittanut pyyntöä ylös, joten en kotona muistanut mistä tuotteesta oli kyse. Minulla on resepti olemassa kaksifaasiseen puhdistustuotteeseen ja aloinkin tehdä siitä blogipostausta…kunnes katsastin Lumenet Turun Stockmannilla ja tajusin, että kyse oli ehkä kaksifaasisesta seerumista?

Joka tapauksessa tässä tulee kaksifaasisen kasvojen puhdistusaineen valmistusohje. Katson myöhemmin, keksinkö miten tuollainen kaksiosainen öljyseerumi olisi mahdollista toteuttaa. Teen siitä eri jutun myöhemmin, jos se onnistuu.

Miksi kaksifaasinen puhdistustuote?

Kaksifaasinen eli kaksiosainen putsari on hyvä meikin poistoon. Se irrottaa sekä vesi- että öljyliukoista meikkiä ja epäpuhtauksia kasvoilta.

Putsari jättää mukavan pehmeän ja kosteutetun tunnun iholle. Sitä ei ole välttämätöntä huuhdella pois, kuten ainakin itse teen puhdistusmaidolla pyyhkimisen jälkeen.

Useat kasvojen puhdistustuotteet ovat emulsioita. Niissä vesi- ja öljyosa on sekoitettu tasaiseksi puhdistusvoiteeksi tai -maidoksi.

Kaksifaasisessa putsarissa faasien annetaan tarkoituksella olla erillään. Käyttäjä sekoittaa faasit keskenään ravistamalla tuotetta noin 10 sekuntia ennen tuotteen käyttöä. Hetken päästä ravistamisesta faasit ovat jälleen erkaantuneet toisistaan omiksi kerroksikseen.

Mitä hyötyä tästä on? Esteettinen hyöty. Kahdesta osasta voi tehdä eri väriset, jolloin tuote näyttää kivalta. Lisäksi tuotteen käyttöfiilis on vesimäinen, vaikka mukana on runsaasti öljyä. Samanlaista fiilistä ei saa pysyväksi emulsioksi valmistetulla puhdistustuotteella.

Kaksifaasisen puhdistustuotteen rakenne

Kaksifaasisen putsarin koostumus on yksinkertaisimmillaan seuraava: 50% öljyä ja 50% vettä.

Kun alat suunnittelemaan omanlaista puhdistustuotetta, valitse ensin vesifaasi. Se voi olla itse tekemääsi yrttihauduketta tai valmiina ostettavaa hydrolaattia eli hydrosolia. Vesiosaan voit lisätä myös esimerkiksi aloe vera -tiivistettä.

Öljyfaasi koostuu yhdestä öljystä tai useiden öljyjen sekoituksesta. Tähän osaan voit lisätä E-vitamiinia parantamaan tuotteen säilyvyyttä sekä eteeristä öljyä tuoksuksi ja lisäämään hoitotehoja.

Jos faasit eivät meinaa pysyä erillään, voit lisätä vesiosaan 1% suolaa.

Koska tuotteessa on vettä ja sille halutaan säilyvyyttä enemmän kuin pari viikkoa jääkaapissa, lisätään säilöntäaine. Käytän esimerkkituotteessa Geogard 221 (Cosgard) -säilöntäainetta, jota käytetään 0,5 % -1% tuotteen kokonaismäärästä. Säilöntäaine lisätään vesiosaan.

Kaada valitsemaasi säilytyspulloon ensin vesifaasi ja sen päälle öljyfaasi. Lisää etiketti ja valmista tuli!

Hibiskus-oliiviöljy -puhdistusaine, 30 g

  • Kylmäpuristettu oliiviöljy 50% eli 15 g
  • Hauduke vadelmanlehdistä, hibiskuksesta ja kanervan kukista tai valmis hydrolaatti eli kukkavesi 49%  eli 14,7 g
  • Eteerinen öljy, palmarosa 0,25 % eli n. 0,8 g  (n. 4-5 tippaa)
  • Säilöntäaine, esim. Geogard 221 (Cosgard) 1% eli 0,3g (n. 16 tippaa)  

Kuvassa näkyvän punakeltaisen putsarin suunnittelussa otin teemaksi faasien värit.

Oliiviöljy valikoitui sen vihertävän värin vuoksi. Veden kanssa se ei muodosta ainakaan omasta mielestäni inhottavaa kelmua ihon pinnalle kuten pelkältään käytettynä tekee.

Punaisen vesiosan tein haudukkeesta, jossa on kuivattuna vadelmanlehteä, kanervankukkaa ja hibiskusta. Jälkimmäinen antoi varsinaisesti värin nesteelle, muut yrtit ovat niiden hoitavan vaikutuksen vuoksi.

Ideoita kaksifaasisen tuotteen suunnitteluun

Voit designata tuotteita luomalla yhteyden faasien välille valitsemalla samoja tai samalla tavalla vaikuttavia ainesosia, esimerkiksi seuraavasti:

  • rauhoittava teema: kamomillahauduke/-hydrolaatti+aloe vera -tiiviste+maseroitu kamomillaöljy+roomalainen kamomilla eteerinen öljy
  • anti-ageing -teema: ruusuhauduke/-hydrolaatti+vehnänalkioöljy+laventelin eteerinen öljy

Voit yhdistää faasit toisiinsa myös tuoksun perusteella, esim.

  • ruusuhauduke/-hydrosoli+ruusunmarjaöljy+ruusun eteerinen öljy.

Huomaa, että jos käytät yrttihauduketta, saattaa tuotteeseen jäädä hienon hienoa kasviainesta, joka muodostaa pikku hiljaa kerroksen joko pullon pohjalle tai jää keijumaan öljyfaasiin. Minulle kävi testissä näin. Tuotteen käyttöä tämä ei haittaa, mutta ei se mitenkään kauniilta näytä. Hydrolaatit ovat tässä suhteessa helpompia ja varmempia käyttää.

Entä faasien värjääminen? Tämä onkin hauska juttu! Ei ole kauhean vaikeaa keksiä, miten faasit saa värjättyä eri värisiksi. Öljyjä on olemassa vaikka minkä värisiä. Esimerkiksi tyrniöljyllä tai kehäkukkaöljyllä saa keltaisen faasin, avocadoöljyllä tai oliiviöljyllä vihertävää, ruusunmarjaöljyllä punertavaa ja porkkanaöljyllä oranssinpunaista.

Mutta mutta…käytännön kokeilut osoittivat, että mikä tahansa ei olekaan hyvä idea. Kokeilin ensimmäiseen testierään porkkanaöljyä ja hibiskushauduketta.

Purkiksi valitsin läpinäkyvän muovipurkin, jotta faasien värit näkyvät kauniisti läpi (kirkkaita lasipulloja kosmetiikkaan mulle ei nyt ole).

Porkkanaöljy värjäsi putelin sisäpinnan kauttaaltaan oranssiksi ja voimakas hibiskushauduke sekoittui porkkanaöljyyn. Valmis puhdistusaine näytti pumpulille suihkautettuna aika karulta.

Lisäksi porkkanaöljy värjäsi kasvot hiukan oranssin sävyisiksi.

Ei kaunista, vaikka toimivaa kylläkin.

Case Lumenen kaksifaasinen heleyttävä ja ravitseva tehoseerumi – mistä se on saanut värinsä?

Kokeilujen lomassa mietiskelin, mistä alussa mainitsemani Lumenen Heleyttävä ja ravitseva tehohoitoseerumi saa värinsä kun se pullosta pumpatessa on kauniin kirkasta, vaikka putelissa värikästä?

Googlasin tuotteen incin. Sieltä löytyi kosmetiikan väriaineita CI 19140 keltainen ja CI 17200 punainen.

CI 19140 on keinotekoinen väriaine tartratsiini, jota käytetään myös elintarvikkeissa. Sen mainitaan saattavan aiheuttaa yliherkkyysoireita. Tarkkoja määriä aineen käytöstä ei inci-listasta saa ja yliherkkyyksien ilmenemisissä on useimmiten kyse määristä. Lumenen seerumi voi olla siis hellävarainen herkällekin iholle.

Lisäksi tuon seerumin inci näytti sisältävän paljon hyviä kasviöljyjä. Lumenen seerumin incistä voi siis ainoastaan todeta, että luonnonkosmetiikkaa tuote ei ole ja sen värit on saatu aikaan keinotekoisilla väriaineilla.

Arvelisin että keinotekoisia väriaineita on käytetty tässä ainakin siitä syystä, että hyvin pienellä määrällä väriainetta saa tuotteeseen kauniin ja pitkään kestävän sävyn, eikä se värjää pumpulia kasvoista puhumattakaan.

Loppupohdintoja: seerumi vai putsari…

Kerroin postauksen alussa sekoilustani kaksifaasisen seerumin ja putsarin välillä. Periaatteessa seerumin voisi tehdä tällä samalla peruspohjalla, mutta siihen voisi liittää mukaan tehoa tuovia ainesosia, esim. hylauronihappoa tms. Toinen vaihtoehto olisi toteuttaa seerumi yhdestä tai useammasta hyvin kevyestä ja hoitavasta öljystä, ja näiden lisäksi tuupata muita tehoaineita mukaan. Näistä kuitenkin lisää toisella kertaa.

Onko sinulla kokemusta kaksifaasisten tuotteiden valmistamisesta? Miten se onnistui? Olisi tosi kiva kuulla kokemuksia ja näkemyksiä Vihreän ilon Facebookissa tai Instagramissa!

Vihreän ilon Facebook ja Instagram