Boostia nokkosen siemenistä

Nokkonen on superkiehtova kasvi! Se on ravinteikas ruokayrtti ja soveltuu myös moniin rohdos- ja kosmetiikkatuoteisiin.

Villiyrteistä käytän kaikista eniten juuri nokkosta. Eikä ihme! Arktisten Aromien verkkosivu tietää kertoa nokkosen ravintoarvosta seuraavaa:

  • nokkonen on hyvin kuitu- ja proteiinipitoinen.
  • se sisältää runsaasti A-, E-, K- ja C-vitamiineja.
  • nokkosen C-vitamiinipitoisuus on kolminkertainen pinaattiin verrattuna.
  • kivennäis- ja hivenaineiden lähteenä nokkonen on oikea tehopakkaus. Se sisältää monipuolisesti rautaa, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja vain vähän natriumia.
  • rautaa nokkosessa on 3-4 kertaa enemmän kuin pinaatissa ja kalsiumia jopa 75% päivän 800 mg:n saantisuosituksesta 100 g:n annosta kohden laskettuna.

Vau, aikamoiset ansiot kasvilla!

Vanhojen nokkosten lehtiin kehittyy kalsiumkarbonaattikiteitä, jotka voivat ärsyttää munuaisia ja aiheuttaa selkäkipuja. Siksi lehdet kannattaa kerätä ravinnoksi nuorista kasveista alkukesästä ennen kukintaa, tai ottaa vanhemmista kasveista vain kärkiversot.

Pitkäksi venähtäneen nokkoskasvuston voi niittää alas, ja noin viikon päästä alkaa olla taas nuorta nokkosen versoa hyödynnettäväksi.

Nokkosen siemenet kerätään kukinnan jälkeen loppukesästä. Nokkonen alkaa kukintansa heinäkuussa ja lopettaa syyskuussa. Siementen keruuaika on siis nyt loppukesästä.

Nokkosen siemenet ovat kotimaista superfoodien aatelia! Niiden keruuaika on juuri nyt.

Nokkosen siemenessä on nokkosen ravintoarvot moninkertaisena. Lisäksi niissä on kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja ja runsaasti E-vitamiinia. Siemenet ovat kaikkein ravinteikkain osa nokkosta. Siksi niitä voi hyvällä syyllä kutsua suomalaiseksi superfoodiksi.

Naaras- ja urospuoliset nokkoset

Tiesitkö, että nokkosyksilöt voivat olla kahta eri sukupuolta? Mutta mitenkäs tunnistaa herra ja rouva nokkosen?

Urokset ja naaraat voivat kasvaa samassa nokkospöheikössä. Urospuolisilla nokkosilla on kukinta-aikaan lyhyempiä norkkoja, joissa on palleromaisia kukkia. Niistä urokset tussauttelevat siitepölyä tuulen kuljetettavaksi. Uroksen palleroita on alla olevassa kuvassa.

Jos katsot tarkkaan erityisesti aurinkoisena päivänä nokkospuskaa, saatat pongata pienen tussahduksen miespuolisen nokkosen norkoissa. Ikäänkuin norkosta pamahtaisi pienen pieni savupommi. Nokkoset siellä harrastavat seksiä!

Naaraspuoliset nokkoset pyydystävät siitepölyä pörröisillä luoteillaan (kuvassa alla). Hedelmöittyneiden naarasnokkosten emeistä kehittyy pieniä hedelmiä, joiden sisällä on jokaisessa yksi nokkosen siemen.

Heh, harvemmin tulee ajateltua, että nokkonenkin kasvattaa hedelmiä! Näitä ravinteikkaita siemeniä sisältäviä hedelmiä on oikeanpuoleisessa nokkosessa kuvassa alhaalla. Siemennorkko on vähän kuin pulleita kauraryynejä olisi ripustettu lankaan helmeksi.

Vasemmanpuoleinen nokkonen on urospuolinen yksilö.

Lopulta nokkosen hedelmä ruskettuu ja kuolee. Siemennorkko on tällöin tummanruskea. Siemenet vapautuvat ja kulkeutuvat lähiympäristöön kasvattaakseen uusia nokkosia.

Kuvassa yllä oikeanpuoleisessa kasvissa näkyviä pitkiä siemennorkkoja kannattaa kerätä ravinnoksi. Tokikaan ei urospuolisten tai hedelmöittymättömien naaraspuolisten norkkojen keräämisestä ole haittaa, niissä ei vain ole yhtä paljon ravintoarvoa.

Nokkosen siementen kerääminen ja säilöminen

Handmade Apothecary -blogista luin yllättävän tiedon, että nokkosen siementen kuivaaminen ei ole hyvä idea, koska nokkosen siemenissä olevat öljyt pilaantuvat nopeasti! Siksi siemenet kannattaisi käyttää heti tuoreena tai säilöä ne ilmatiiviissä rasiassa pakkasessa.

Monet pitkän linjan yrtteilijät kuivaavat nokkosen siemeniä, enkä itsekään ole huomannut kuivatuissa nokkosensiemenissä ainakaan mitään makuongelmia, joten kumpikin tapa on varmastikin toimiva. Tuoreissa siemenissä on tietysti ravintoarvot parhaimmat, kuten missä tahansa tuoreessa kasvissa.

Siemenet kannattaa kerätä kun ne ovat vihreitä. Norkot voi leikata saksilla keruukoppaan tai muuhun astiaan. Hanskat helpottavat keruuta ja säästävät käsiä polttelulta.

Siemenet voi tosiaan pakastaa tai kuivata kasvikuivurilla miedolla lämmöllä. Ne voi myös asetella kuivumaan ilmavaan paikkaan vaikka puhtaan pyyhkeen päälle. Voit myös solmia nokkosesta pieniä nippuja ylösalaisin kuivumaan.

Kuivat siemenet säilötään ilmatiiviisti ja säilytetään kuivassa, valolta suojatussa paikassa. Ennen käyttöä voit vielä hienontaa siemeniä morttelilla tai vaikka sormien välissä, jos haluat oikein hienoa jauhetta.

Siemeniä kannattaa pitää aina näkyvillä keittiössä, jotta niitä tulee ripoteltua ruokiin. Kaapin perukoilta niitä harvemmin jaksaa lähteä kaivelemaan kesken ruoanlaiton.

Nokkosen siemenet kannattaa käyttää syksyn ja alkutalven aikana, jolloin niissä on ravintoarvot tallella.

Nokkosen siemenistä apua väsymykseen ja yleiskunnon ylläpitoon

Nokkosen siemenet vahvistavat munuaisia ja lisämunuaisia ja tuovat lievitystä uupumukseen, väsymykseen ja seksuaaliseen haluttomuuteen.

Nokkosen siemenet ovat luonnonmukainen apu väsymyksen voittamiseen ja yleiskunnon ylläpitoon.

Muutaman viikon nokkoskuuri, jolloin nokkosen lehtiä ja/tai siemeniä nautitaan päivittäin, kannattaa ottaa flunssakauden lähestyessä tai kun haluat boostata yleiskuntoa tai saada apua henkiseen tai fyysiseen voimattomuuteen. Toinen vaihtoehto on lisätä siemeniä ruokaan aina silloin tällöin aterian ravintoarvoa täydentämään.

Itse käytän nokkosen siemeniä myslin, puuron ja smoothien seassa. Myös keittoihin ja sämpylätaikinoihin ne uppoavat vaivatta. Nokkosen siemeniä onkin helppo lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan, koska ne ovat niin pieniä ja huomaamattomia.

Nokkosen keruuohjeet ja käyttörajoitukset

Kerrataanpas vielä keruuohjeet ja käyttörajoitukset: nokkosen keruupaikkojen tulee olla puhtaita, joten ihan tien, avokompostin, navetan tai huussien vierustoilta ei kannata nokkosta poimia, vaikka siellä ne kasvavat usein komeasti. Syynä on se, että näissä paikoissa nokkonen kerää itseensä nitraattia, josta osa muuttuu elimistössä syöpää aiheuttavaksi nitrosoamiiniksi. C-vitamiinia sisältävien ruoka-aineiden syöminen nokkosen kanssa vähentää nitraattien saantia. Samoin tekee ryöppäys.

Itse en nokkosta ryöppää, koska haluan hyödyntää sen mahdollisimman vähän käsiteltynä ja saada kaikki ravintoarvot siitä mahdollisimman täytenä. Jos sinua asia vähänkään mietityttää, niin käytä ihmeessä nokkoset muutaman sekunnin ajan kiehuvassa vedessä. Näin saat myös poltteen nokkosesta pois.

Nokkosta ei saa antaa alle 1-vuotiaille, eikä sitä kannata nauttia, jos sairastat munuaisten tai sydämen vajaatoimintaa. Nokkosen liiallinen käyttö saattaa sekoittaa sokeritaudin ja verenpaineen lääkityksen ja lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta.

 

Lähteet:

Wildflowers. http://wildflowerfinder.org.uk/Flowers/N/Nettle(Stinging)/Nettle(Stinging).htm

Handmade Apothecary. http://www.handmadeapothecary.co.uk/blog/2017/9/1/know-your-nettles

Kailee Homolka webpage. http://bioweb.uwlax.edu/bio203/2011/homolka_kail/reproduction.htm

Sinikka Piippo: Villivihannekset.

Kääryleitä nokkosesta ja mustaherukan lehdistä

Lomalla on aikaa valmistaa ruokaa pitkän kaavan mukaan. Välimeren maiden meze-lautasilta tutut viininlehtikääryleet pyöritellään suomalaisittain mustaviininmarjan lehtiin. Kääröt vaativat hiukan sormityöskentelyä, mutta palkitsevat vaivan. Täytteeksi kääryleisiin sopii – mikä muukaan kuin nokkonen, jonka parina on ohra.

Nämä herkulliset pienet kääröt maistuvat vaikkapa iltapalalla salaatin kanssa tai alkupalana juhlapöydässä.

Nokkoskääryleiden ohje on peräisin Katariina Vuoren ihanasta nokkoskeittokirjasta Nokkonen – herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista.

Nokkosista kannattaa kerätä nuoria versoja ja ottaa mukaan vain reiättömät, ehjät ja terveet lehdet. Sama koskee mustaviinimarjan lehtiä. Nokkosen siemeniä voi hyvin olla mukana ja nokkosen ohuet varretkin pehmenevät syötäviksi, toki ne voi leikata pois jos haluaa.

Jos herukan lehtiä ei ole saatavilla, voi täytteen kääriä myös voikukan tai piharatamon lehtiin.

Kääryleiden valmistus tapahtuu kolmessa osassa:

1. Valmistetaan täyte ja keitetään herukan lehdet pehmeiksi.

2. Kääryleet rullaillaan vuokaan ja kaadetaan haudutusliemi päälle. Ne saavat paistua uunissa kannen tai folion alla vajaan tunnin ja jälkilämmössä vielä puolisen tuntia.

3. Lopuksi rullat siirretään kannelliseen purkkiin levähtämään vuorokaudeksi.

Kääryleet laitetaan purkkiin jääkaappiin tekeytymään vuorokaudeksi. Voi tosin olla, että purkki on seuraavana päivänä jo tyhjä.

 

Nokkoskääryleet

vegaaninen, 12-15 kpl

Täyte:

  • 2 dl kypsäksi keitettyä ohrasuurimoa tai riisiä
  • 1/2 dl mantelilastuja
  • 2 valkosipuolinkynttä
  • 1 keskikokoinen tai 2 pientä porkkanaa
  • 1 l tuoreita nokkosia (litran mitta löyhästi täyteen)
  • 1/2 dl persiljaa
  • 4 mintun lehteä
  • ripaus garam masalaa
  • 2 tähtianista
  • 1 rkl hunajaa / sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 pienen sitruunan mehu (+ 1 sitruuna lasipurkkiin)

Haudutusliemi:

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl omenaviinietikkaa
  • 1/2 dl viinimarjanlehtien keitinvettä

Kääreet:

  • n. 2 l mustaviinimarjan lehtiä
  • n. 1 l vettä

 

1. Täytteen valmistus

  • Keitä ohrasuurimot tai riisi kypsäksi. Laita tähtianikset suurimoiden joukkoon makua antamaan.
  • Samalla voit laittaa myös mustaherukan lehdet kiehumaan toiseen kattilaan. Keitä lehtiä 15 minuuttia.
  • Hienonna nokkonen, valkosipuli, persilja ja inkivääri. Nokkosta ei tarvitse välttämättä ryöpätä tai edes huuhdella, jos siinä ei ole pölyä tai muuta likaa. Nokkosen hienontamisessa kannattaa pitää hanska ainakin siinä kädessä jolla pitelee nokkosia kiinni.  Paksuimmat varren kappaleet voi noukkia nokkossilpusta pois.
  • Raasta porkkana.
  • Kuullota kaikki täyteaineet pannulla oliiviöljyssä. Lisää lopuksi sitruunan mehu. Anna täytteen jäähtyä.
  • Valuta herukanlehdet lävikössä. Ota talteen herukanlehtien keitinvesi.

 

2. Kääryleiden rullaus ja hauduttaminen uunissa

  • Aseta 2-4 lehteä limittäin alustalle. Lehtien kannat voi leikata kokonaan pois tai jättää lyhyet pätkät lehtiin.
  • Lisää lusikallinen täytettä lehtien keskelle. Kääri lehdet sikarinmuotoisiksi pötkylöiksi.

  • Lado pötkylät vuokaan tiiviisti. Kaada haudutusliemi rullien päälle. Laita vuoan päälle kansi tai folio.
  • Paista rullia 175 asteessa 45 minuuttia. Pidä ne jälkilämmössä vielä puoli tuntia.

 

3. Kääryleet purkkiin lepäämään

  • Nostele valmiit kääryleet varovasti kannelliseen purkkiin. Väliin voit asetella sitruunan viipaleita ja kaataa loput haudutusliemet päälle.
  • Sulje kansi ja anna kääryleiden tekeytyä yön yli jääkaapissa vuorokausi.

Tallbergin villiyrttimenua maistelemassa

Perinteikäs turkulainen ravintola Pinella Aurajoen rannassa avasi kesäkautensa perjantaina 25.5. tarjoamalla  villiyrttispesialisti ja keittiömestari Sami Tallbergin hortaherkkuja. Tallberg on tänä kesänä vieraileva keittiömestari Pinellassa. Ravintolassa on nautittavissa nyt villiyrttipainotteinen menu. Täydet pisteet villiyrttien käytöstä Pinellalle!

Vihreä ilo sai kutsun avajaisiin muiden åbloggareiden mukana. Lähdettiin äidin kanssa perjantaipäivän päätteeksi kuulemaan, mitä Tallberg kertoilee villiyrttien käytöstä ruoanlaitossa.

Tallbergin villiyrttiohjeisiin tutustuin ensimmäisen kerran ostettuani joku vuosi sitten herran Villiyrttikeittokirjan. Reseptit siinä kirjassa ovat houkuttelevia, mutta varsin lihapainotteisia, joten kirjan käyttö on minulla jäänyt lähinnä katseluasteelle.

Omaan repertuaariin olen Villiyrttikeittokirjasta ottanut mansikoiden marinoimisen pihasauniolla maustetulla sitruunamehulla. Jälkkäri tarjoillaan kermavaahdon kanssa. Toimii loistavasti!

Pinellan tilaisuudessa keittiömestari kertoili, kuinka tutustui villiyrtteihin ja löysi aivan uuden maailman niiden kautta. Oli kiva kuulla vinkkejä monenlaisista villiyrteistä, kuten villifenkolista tai Turun saaristossa runsaana kasvavasta merikaalista.

Villiyrttien saatavuus voi olla ongelma ravintolalle. Tallberg kertoi kokoavansa paikallista kerääjärengasta, jossa ovat muun muassa Martat mukana.

Hypistelyä ja maistelua varten meille oli tuotu muutama yrtti: maahumalaa, lehmuksen lehtiä, männyn vuosikasvuja, vaahteran lehtiä, lehtikuusen kerkkiä ja vuohenputkea.

Tilaisuuden tarjoilut olivat ihania. Grillattu kesäkurpitsa sai kirpakan säväyksen ketunleivistä.

Liharuoat saivat makua lehtikuusen kerkistä ja maahumalasta. Pinaattisalaatissa oli syreenin kukkia! Äidin mukaan kukat maistuvat juuri siltä miltä tuoksuvatkin.

Parasta kaikista oli mesiangervo-vaniljapannacotta, jonka päällä oli mustikkaa ja koristeena ripaus siitepölyä.

En ole itse maustanut mesiangervoilla juomia tai jälkiruokia, mutta olen kuullut kovasti kehuja siitä. Tänä kesänä täytyy kokeilla mesiangervoa ruoan maustamiseen. Tähän asti se on toiminut minulla rohtona ja kosmetiikan raaka-aineena.

Jos kiinnostuit Tallbergin ruokafilosofiasta, käy katsastamassa keittiömestarin omat sivut.

Villiyrttipesto

Villiyrttipesto on lukuisten yrttiharrastajien suosikkilisuke moneen ruokaan. Eikä ihme, se on helppo ja nopea valmistaa.

Villiyrttipesto maistuu esimerkiksi pasta- tai salaatinkastikkeena, uunikalan kanssa, paistettua tai keitettyä kananmunaa maustamaan tai kanafileiden kanssa. Kokeile myös tuoreen sämpylän tai paahdetun leivän päällä.

Tämä ohje on ollut jaossa aikoinaan Yrtteilyjä-blogin puolella ja olen tainnut jakaa sen Vihreän ilon Facebookissakin. Koska se on luetuimpien yrttijuttujen listalla, laitetaan ohje jakoon uudestaan.

Kokeile peston valmistamiseen esimerkiksi nokkosta, vuohenputkea tai litulaukkaa. Puutarhan yrteitä basilikan lisäksi myös persiljaa kannattaa testata peston ainesosana.

Villiyrttipesto

  • 1 kourallinen villiyrttejä tuoreena
  • 1 (tai niin monta kuin sielu sietää) valkosipulinkynttä
  • 50 g raastettua parmesania
  • 1 dl öljyä (esimerkiksi oliiviöljy)
  • 30 g pinjansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
  •   (suolaa ja pippuria)

Tee näin:

  1. Paahda siemenet pannulla ilman öljyä kunnes ne ovat saaneet väriä.
  2. Laita kaikki muut ainekset paitsi öljy blenderiin tai tehosekoittimeen.
  3. Sekoita tahnaksi lisäillen öljyä hitaasti joukkoon.
  4. Mausta pesto makusi mukaan pippurilla ja suolalla.

 

 

Luonnonyrttiopas

Kevään koittaessa on kiinnostavaa katsastaa, millaisia villiyrttien keruuoppaita on tarjolla.

Markkinoilta löytyy moniakin teoksia. Itse olen käyttänyt pääasiassa Opetushallituksen julkaisemaa Luonnonyrttiopasta.

Se on itse asiassa oppikirja. Siihen on tiivistetty olennaisin tieto suomalaisten luonnonyrttien tunnistamisesta, keräämisestä ja käytöstä niin kotona kuin kaupallisessa käytössä.

 

Kirja on fyysiseltä rakenteeltaan jämäkkä. Sen kannet ovat muovitettu ja siinä on kierresidonta.

Luonnonyrttiopas pysyy kasassa myös repussa metsäretkillä.

Kenelle Luonnonyrttiopas soveltuu?

Opas on suunnattu villiyrttikurssien osanottajille, oppimateriaaliksi luonnonvara- ja elintarvikealan oppilaitoksiin, neuvontajärjestöille, yrttejä jatkojalostaviin yrityksiin sekä alalla toimien opettajien ja neuvojien lähdemateriaaliksi.

Opas on mainio apu kenelle tahansa villiyrttien keräämisestä ja käytöstä kiinnostuneelle.

Mitä luonnonyrttiopas sisältää?

Oppaassa on kolme osaa:

  1. Yrttien käyttö, koostumus (ravintosisältö, rohdoskasvit ja luettelo niiden sisältämistä lääkintään käytettävistä aineista) sekä myrkylliset kasvit.
  2. Yrttien kerääminen, käsittely, tuotteistaminen, pakkaaminen, markkinointi ja myynti.
  3. Luonnoyrttien tunnistaminen. Tässä osassa esitellään tärkeimmät Suomessa hyödynnetyt luonnoyrtit, joita on teoksessa 30 lajia.

Osioista löytyy lisäksi paljon vinkkejä, mistä voi hakea lisätietoa.

 

Jokaisen lajin osalta on seuraavaa tietoa:

  • lajien tuntomerkit
  • levinneisyys ja kasvupaikat
  • käytettävät kasvinosat
  • keräystapa ja -aika
  • peruskäsittely
  • laatusuositus myyntiä varten, pakkaussuositus sekä tietoa kaupallisesta elintarvikekäytöstä
  • tietoa kotitalouskäytöstä
  • mahdolliset näköislajit
  • muita huomautuksia keruuseen ja käyttöön liittyen.

Yrtin tai sen osan käyttötapa ja säilöntämenetelmä on esitetty kätevänä taulukkona takakannessa.

Kirja ei ole kovin iso, joten se pysyy hyvin käsissä.

Villiyrttioppaan plussat pähkinänkuoressa

  • tiiviistä tietoa tärkeimmistä suomalaisista luonnonyrteistä
  • selkeä ulkoasu
  • asia helposti omaksuttavassa muodossa
  • näppärän kokoinen kirja, joka kestää mukana maastossakin
  • kätevä käsikirja, jossa uusinta tutkittua tietoa villiyrttien hyötykäytöstä

Ketkä kirjan ovat kirjoittaneet ja mistä sen voi hankkia?

Kirjan on toimittanut Arktiset aromit  ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio. Kirjoittajina ovat kasvatustieteen tohtori Marja Tuominen, professori Yrjö Mäkinen ja museomestari Jukka Vauras.

Kaikki kirjoittajat ovat keruutuotetarkastajia ja toimineet luonnontuotealalla monipuolisesti erilaisissa tehtävissä.

Kirjan voi tilata esimerkiksi Arktiset Aromit ry:n verkkokaupasta. Hinta siellä on 17,50 e.