Syötäviä kukkia ja kukkaiskasvovettä

Syötävät kukat ovat nyt trendikkäitä. Luonnonkukissa on tällä hetkellä varaa valita eri värisiä, -kokoisia ja -muotoisia kukkia annoskoristeiksi, kakkuihin, booleihin, jälkiruokiin, salaattiin ja voileiville.

Maitohorsman kukat ovat hempeän värisiä ja maistuvat miedosti medeltä.

Ruusun terälehtiä voi ripotella vaikka booliin koristeeksi.

Apiloita on vaaleita ja punaisia. Kaikki kelpaavat syötäväksi. Myös niissä on miedosti metinen maku.

Puutarhasta löytyvän ruohosipulin vaalean lilat kukat ovat näyttäviä. Ne antavat samalla mietoa sipulin makua.

Metsämansikan kukilla saa pieniä, herkkiä yksityiskohtia asetelmiin.

Syötävien kukkien valikoima laajenee entisestään kun otetaan mukaan viljellyt kukat. Tällaisia ovat esimerkiksi ruiskaunokki, kamomilla, kehäkukka, ruusu, krassi ja orvokki. Ihania koristeita kesän juhlaruokiin saa esimerkiksi Vihreän ilon yhteistyökumppanilta Lappajärven läheltä Savolan maatilalta.

Kukkaiskasvovesi ja villiyrttikuorinta

Luonnonkasveista voi nauttia mökillä tai kotona myös kosmetiikan muodossa. Kukkaiskasvovesi ja villiyrttikuorinta valmistuvat nopsasti.

Kukkaiskasvovesi

  • 50 ml kukkaishauduketta. Käytä kuivattua kasvia 1-2 rkl / 1 dl vettä. Tuoretta kasvia 2-4 rkl / 1 dl vettä.
  • (2 tippaa eteeristä öljyä, ei kuitenkaan fotosensitiivisiä sitrusöljyjä)

Tarvitset lisäksi käytetyn kasvovesipullon tai jonkun muun pullon, jossa on tiivis korkki tai spraysuutin. Pese pullo ja korkki/suutin pesuaineella ja huuhtele hyvin.

Valmistusohje

  1. Kiehauta vesi ja lisää kukat kuumaan veteen kannen alle hautumaan vähintään 20 minuutiksi. Älä keitä kukkia, koska niiden tehoaineet haihtuvat keittäessä.
  2. Haudutuksen jälkeen siivilöi kukat pois nesteestä.
  3. Lisää halutessasi eteerinen öljy.
  4. Pullota.

Käyttö

Kaada kasvovettä hiukan kouran pohjalle ja taputtele käsin suoraan kasvoille. Voit myös lisätä kasvovettä pumpuliin/kasvoliinaan, jolla pyyhkäiset kasvot. Spraypullolla on ihana suihkautella kasvovesihuntu puhdistetulle iholle.

Kasvovettä voit käyttää aamuin ja illoin kasvoille puhdistuksen jälkeen tai milloin vain päivän kuluessa raikastamaan oloa.

Jos kasvovedessä on eteeristä öljyä, muista ravistaa pullo aina ennen käyttöä.

Koska kasvovedessä ei ole säilöntäainetta, se säilyy jääkaapissa kaksi viikkoa. Valmista siis pieni määrä kerallaan.

Eri ihotyypeille sopivia kukkia kasvoveteen:

  • puna-apilan kukat: kaikille, erityisesti kuivalle iholle
  • siankärsämön kukat: rasvoittuvalle iholle ja akneen. Huom! Jos olet pujolle tai kamomillalle allerginen, kokeile siankärsämöä varovasti ihollesi.
  • ruusun terälehdet: kaikille, erityisesti ikääntyvälle ja kuivalle iholle
  • maitohorsman kukat: kaikille

Sopivia eteerisiä öljyjä kasvotuotteeseen kesällä:

  • ruusu
  • frankinsensi
  • laventeli
  • ylang ylang
  • palmarosa

Yrttikuorinta vartalolle

  • 1 dl hienoa sokeria tai merisuolaa (hienoa suolaa tai hienon ja karkean suolan sekoitusta)
  • 2-4 rkl ruokaöljyä
  • 1 rkl kuivattuja tai 2 rkl tuoreita kasveja
  • (10 tippaa eteeristä öljyä)

Valmistusohje

  1. Mittaa sekoituskulhoon suola tai sokeri.
  2. Hienonna kuivatut tai tuoreet kasvit hienoksi jauheeksi/silpuksi. Älä käytä niitä liikaa; pieni määrä riittää eikä tule liikaa sotkua. Lisää kasvit sokerin/suolan joukkoon.
  3. Lisää öljyä vain sen verran, että seosta on mukava pyöritellä iholla. Kuorinta ei saa olla juoksevaa, koska silloin sokeri tai suola liukenee öljyyn.
  4. joukkoon eteerinen öljy. Sekoita ja purkita.

Käyttö

Ota kuorintatuotetta hyppysellinen ja pyörittele sitä vartalon iholla. Voit kuoria tällä tuotteella kantapäät ja jalat, kädet tai koko vartalon. Kasvojen kuoritaan kannattaa kokeilla jotain muuta hienorakeisempaa kuorintaa tai entsyymikuorintatuotetta.

Ihon kuorimisessa on useampiakin etuja. Kuorittu iho näyttää heleämmältä, kosteusvoide imeytyy ihoon paremmin eivätkä sheivatut ihokarvat kasva ihon sisään yhtä helposti kuoritulla iholla.

Sokeri ja suola imevät itseensä tuoreiden kasvien kosteuden. Kuorinta säilyy useamman viikon ilmatiiviissä purkissa, jos sinne ei pääse vettä.

Keskikesän villiyrttejä

Villiyrteistä puhuttaessa mainitaan yleensä ensin nokkonen, ja sen jälkeen vuohenputki ja voikukka.

Pihoilla, niityillä, puistoissa ja metsän reunoilla kasvaa myös muita tuttuja kasveja, joista on iloa niin ruoanlaitossa kuin kosmetiikan valmistuksessa.

Lempeä puna-apila

Puna-apilasta voi käyttää sekä lehdet ja kukinnot. Kasvin kauniit kukinnot sopivat annoskoristeiksi. Kukat ovat lehtiä makeampia. Poista kukista vihreät osat kokonaan ennen käyttöä.

Nuoria lehtiä voi lisätä salaattiin. Kokeile lehtiä ja kukkia myös wokkiin!

Puna-apila on mainio teeyrtti tuoreena ja kuivattuna. Sitä kannattaa käyttää yhtenä ainesosana erilaisissa teesekoituksissa.

Luonnonkosmetiikan valmistuksessa puna-apilan kukat rauhoittavat ja pehmittävät ihoa sekä supistavat ihohuokosia. Kasvi sopii erityisesti kuivalle ja herkälle iholle sekä myös ärtyneelle päänahalle ja hiushuuhteeksi kuiville hiuksille.

Lehtiä ja kukkia voi sekä kuivata että pakastaa.

Puna-apilan näköislajit ovat metsäapila, jonka lehdistä puuttuu puna-apiloille tyypillinen vaalea kuvio. Muita näköislajeja ovat alsikeapila, jonka kukinto on vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjava sekä valkoapila. Kaikkia näitä voi syödä, metsäapilaa saa jopa kerätä puna-apilan joukkoon myyntiin.

Puna-apilan käyttörajoitukset: kasvin lehdissä on paljon kumariinia, joten niitä ei kannata nauttia suuria määriä. Jos on estrogeeniriippuvaisia rintojen tai sukuelinten kasvaimia, endometrioosia tai myoomia, vältä puna-apilan runsasta käyttöä. Puna-apilaa ei saa käyttää raskauden aikana. Joillekin apilat nostattavat ihottumaa.

Ryytinen siankärsämö

Siankärsämössä on vahva, jopa kitkerä maku. Myös kasvin tuoksu on voimakas.

Ruoanlaitossa siankärsämö sopii salaattien, keittojen ja kastikkeiden maustamiseen, tuorejuustoihin ja yrttivoihin hienona silppuna, viherjauheeseen ja yrttisuolan ainesosaksi. Siankärsämö vie rasvaisuuden tuntua ruoista. Kokeile sitä myös graavikalan kanssa.

Kosmetiikassa siankärsämö sopi rasvoittuvan ihon hoitoon, esimerkiksi kasvovesiin, voiteisiin ja naamioihin.

Flunssassa siankärsämöä kannattaa lisätä mesiangervon kanssa jalkakylpyihin. Sen sanotaan hoitavan ja puhdistavan haavoja sekä vahvistavan vastustuskykyä.

Siankärsämön näköislaji on ojakärsämö, jolla on siankärsämöä isommat kukkamykeröt.

Käyttörajoitukset: siankärsämö voi aiheuttaa ihottumaa herkille ja se voi aiheuttaa myös siitepölyallergiaa. Etenkin pujo- ja kamomilla-allergikkojen kannattaa olla varovaisia kokeillessaan siankärsämöä. Älä käytä raskauden aikana. Käyttö aina pieninä määrinä.

Virkistävä koivu

Käytä koivun lehtiä yrttijuomana esimerkiksi piparmintun, sitruunan ja hunajan kanssa. Koivunlehdet sopivat hyvin esimerkiksi turvotusta poistaviin juomasekoituksiin.

Nuoria lehtiä voi käyttää lisukkeeksi salaatteihin ja keittoihin silputtuna.

Kosmeettisessa käytössä koivun lehdet supistavat, virkistävät ja rauhoittavat ihoa. Niistä voi hauduttaa päänahkaa vahvistavan ja hiuksia pehmittävän sekä kiiltoa lisäävän hiushuuhteen.

Koivu-kasvovesi sopii kuivalle ja herkälle iholle. Kokeile lehtiä myös kesäisiin jalkakylpyihin tai tee vartalonkuorinta, jossa pohjana käytät sokeria tai merisuolaa. Sekoita pohjaan koivunlehtisilppua ja muutama tilkka öljyä.

Koivun lehdet kannattaa kerätä touko-kesäkuussa ennen juhannusta. Kuivaa lehdet ensin huoneen lämmössä ja sen jälkeen kuivurissa. Kovin nuoret lehdet tummuvat helposti, jos ne laittaa suoraan kuivuriin.

Koivun lehtien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan.

Näköislajeja koivulla ei ole.

Käyttörajoitukset: Älä käytä, jos sairastat sydän- tai munuaissairaudesta johtuvaa turvotusta. Koivun siitepöly ja mahla sekä lehtien salisylaatti voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. 

Viehättävä vadelma

Vadelman maanpäällinen osa on kaksivuotinen. Ensimmäisen vuoden pehmeävartisista versoista voit kerätä lehtiä läpi kesän. Toisen vuoden puutuneista varsista lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa. Sekä puutarhavadelma että villivadelma sopivat ruoka- ja kosmetiikkakäyttöön.

Vadelman lehdet ovat mainiota teeainesta. Jos viitseliäisyyttä riittää, ne kannattaa hiostaa.  Teesekoituksiin vadelman lehtien lisäksi käyvät esimerkiksi maitohorsman kukat. Lisää hunajaa ja saat ihanan iltajuoman!

Nuoret vadelmanlehdet sopivat myös salaatteihin.

Käytä vadelmanlehtihauduketta suuvetenä. Se hoitaa limakalvoja, esimerkiksi ientulehduksia. Hauduke sopii sisäisesti nautittuna myös ripulin ja löysän vatsan hoitoon.

Lehtiä voi käyttää kosmetiikan valmistuksessa. Vadelma kosteuttaa ja pehmittää ihoa. Myös marjoja voi hyödyntää vaikkapa kesäiseen kasvonaamioon.

Näköislaji on sinivatukka, jota kasvaa pääasiassa Ahvenanmaalla ja jonkun verran Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Käyttörajoitukset: runsas vadelman lehtien käyttö voi aiheuttaa ummetusta (lehdissä on tanniineja). Älä käytä lehtiä raskauden aikana. 

Lähteet:

Sinikka Piippo: Villivihannekset

Simo Moisio: Luonnonyrttiopas

Kaisa Vermasheinä: Lempeää kauneutta luonnosta

Raikastava yrttijalkakylpy mökille tai kotiin

  • 3 dl omenaviinietikkaa
  • 1 dl sitruunan mehua
  • vadillinen kuumaa vettä
  • jotain saatavilla olevaa yrttiä, esimerkiksi:
    • aromaattisia koivun lehtiä, jotka poistavat lihasjännitystä ja pehmentävät ihoa.
    • katajan havuja tai marjoja, jotka desinfioivat, vilkastuttavat pintaverenkiertoa, rentouttavat lihaksia ja lievittävät kutinaa.
    • kuusen havuja, jotka lisäävät verenkiertoa ja raikastavat jalkoja.
    • aromaattista mesiangervoa kukkina tai lehtinä. Yrtti hoitaa ihoärsytyksiä, helpottaa särkyjä ja virkistää väsyneitä jalkoja.
    • siankärsämöä kukkina tai lehtinä. Yrtti puhdistaa ja edistää pintaverenkiertoa. Se hoitaa myös ihon pieniä vaurioita kuten tulehdusta, ruhjeita, hiertymiä ja paiseita.
    • minttua, joka virkistää ihoa ja mieltä.
    • kamomillaa, joka rauhoittaa ihoa ja mieltä.

Tee näin:

  1. Kerää yrttejä n. 2-3 dl tai ota pienempi määrä (n. 0,5 dl) kuivattuja yrttejä.
  2. Sekoita viinietikka ja sitruunamehu pieneen astiaan.
  3. Anna yrttien hautua kuumassa vedessä noin 20 minuuttia. Jos aiot tehdä jalkakylvyn saunassa, laita yrtit hautumaan jo saunan lämmitessä.
  4. Sekoita viinietikka-sitruunaseos yrttihauteeseen.
  5. Nauti kylvystä pitkään, ainakin 10-15 minuuttia, jotta yrttihoito ehtii vaikuttaa.
  6. Kuivaa jalat lopuksi huolellisesti ja kosteuta ne voiteella tai vaikkapa alla mainitulla jalkaöljyllä.

Lue myös vaniljainen nokkossmoothie, vihreää minestronekeittoa ja nokkossmoothieta ja nokkosmehua ja villiyrttileipäsiä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Vihreää iloa Facebookissa ja Instagramissa!

Boostia nokkosen siemenistä

Nokkonen on superkiehtova kasvi! Se on ravinteikas ruokayrtti ja soveltuu myös moniin rohdos- ja kosmetiikkatuoteisiin.

Villiyrteistä käytän kaikista eniten juuri nokkosta. Eikä ihme! Arktisten Aromien verkkosivu tietää kertoa nokkosen ravintoarvosta seuraavaa:

  • nokkonen on hyvin kuitu- ja proteiinipitoinen.
  • se sisältää runsaasti A-, E-, K- ja C-vitamiineja.
  • nokkosen C-vitamiinipitoisuus on kolminkertainen pinaattiin verrattuna.
  • kivennäis- ja hivenaineiden lähteenä nokkonen on oikea tehopakkaus. Se sisältää monipuolisesti rautaa, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja vain vähän natriumia.
  • rautaa nokkosessa on 3-4 kertaa enemmän kuin pinaatissa ja kalsiumia jopa 75% päivän 800 mg:n saantisuosituksesta 100 g:n annosta kohden laskettuna.

Vau, aikamoiset ansiot kasvilla!

Vanhojen nokkosten lehtiin kehittyy kalsiumkarbonaattikiteitä, jotka voivat ärsyttää munuaisia ja aiheuttaa selkäkipuja. Siksi lehdet kannattaa kerätä ravinnoksi nuorista kasveista alkukesästä ennen kukintaa, tai ottaa vanhemmista kasveista vain kärkiversot.

Pitkäksi venähtäneen nokkoskasvuston voi niittää alas, ja noin viikon päästä alkaa olla taas nuorta nokkosen versoa hyödynnettäväksi.

Nokkosen siemenet kerätään kukinnan jälkeen loppukesästä. Nokkonen alkaa kukintansa heinäkuussa ja lopettaa syyskuussa. Siementen keruuaika on siis nyt loppukesästä.

Nokkosen siemenet ovat kotimaista superfoodien aatelia! Niiden keruuaika on juuri nyt.

Nokkosen siemenessä on nokkosen ravintoarvot moninkertaisena. Lisäksi niissä on kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja ja runsaasti E-vitamiinia. Siemenet ovat kaikkein ravinteikkain osa nokkosta. Siksi niitä voi hyvällä syyllä kutsua suomalaiseksi superfoodiksi.

Naaras- ja urospuoliset nokkoset

Tiesitkö, että nokkosyksilöt voivat olla kahta eri sukupuolta? Mutta mitenkäs tunnistaa herra ja rouva nokkosen?

Urokset ja naaraat voivat kasvaa samassa nokkospöheikössä. Urospuolisilla nokkosilla on kukinta-aikaan lyhyempiä norkkoja, joissa on palleromaisia kukkia. Niistä urokset tussauttelevat siitepölyä tuulen kuljetettavaksi. Uroksen palleroita on alla olevassa kuvassa.

Jos katsot tarkkaan erityisesti aurinkoisena päivänä nokkospuskaa, saatat pongata pienen tussahduksen miespuolisen nokkosen norkoissa. Ikäänkuin norkosta pamahtaisi pienen pieni savupommi. Nokkoset siellä harrastavat seksiä!

Naaraspuoliset nokkoset pyydystävät siitepölyä pörröisillä luoteillaan (kuvassa alla). Hedelmöittyneiden naarasnokkosten emeistä kehittyy pieniä hedelmiä, joiden sisällä on jokaisessa yksi nokkosen siemen.

Heh, harvemmin tulee ajateltua, että nokkonenkin kasvattaa hedelmiä! Näitä ravinteikkaita siemeniä sisältäviä hedelmiä on oikeanpuoleisessa nokkosessa kuvassa alhaalla. Siemennorkko on vähän kuin pulleita kauraryynejä olisi ripustettu lankaan helmeksi.

Vasemmanpuoleinen nokkonen on urospuolinen yksilö.

Lopulta nokkosen hedelmä ruskettuu ja kuolee. Siemennorkko on tällöin tummanruskea. Siemenet vapautuvat ja kulkeutuvat lähiympäristöön kasvattaakseen uusia nokkosia.

Kuvassa yllä oikeanpuoleisessa kasvissa näkyviä pitkiä siemennorkkoja kannattaa kerätä ravinnoksi. Tokikaan ei urospuolisten tai hedelmöittymättömien naaraspuolisten norkkojen keräämisestä ole haittaa, niissä ei vain ole yhtä paljon ravintoarvoa.

Nokkosen siementen kerääminen ja säilöminen

Handmade Apothecary -blogista luin yllättävän tiedon, että nokkosen siementen kuivaaminen ei ole hyvä idea, koska nokkosen siemenissä olevat öljyt pilaantuvat nopeasti! Siksi siemenet kannattaisi käyttää heti tuoreena tai säilöä ne ilmatiiviissä rasiassa pakkasessa.

Monet pitkän linjan yrtteilijät kuivaavat nokkosen siemeniä, enkä itsekään ole huomannut kuivatuissa nokkosensiemenissä ainakaan mitään makuongelmia, joten kumpikin tapa on varmastikin toimiva. Tuoreissa siemenissä on tietysti ravintoarvot parhaimmat, kuten missä tahansa tuoreessa kasvissa.

Siemenet kannattaa kerätä kun ne ovat vihreitä. Norkot voi leikata saksilla keruukoppaan tai muuhun astiaan. Hanskat helpottavat keruuta ja säästävät käsiä polttelulta.

Siemenet voi tosiaan pakastaa tai kuivata kasvikuivurilla miedolla lämmöllä. Ne voi myös asetella kuivumaan ilmavaan paikkaan vaikka puhtaan pyyhkeen päälle. Voit myös solmia nokkosesta pieniä nippuja ylösalaisin kuivumaan.

Kuivat siemenet säilötään ilmatiiviisti ja säilytetään kuivassa, valolta suojatussa paikassa. Ennen käyttöä voit vielä hienontaa siemeniä morttelilla tai vaikka sormien välissä, jos haluat oikein hienoa jauhetta.

Siemeniä kannattaa pitää aina näkyvillä keittiössä, jotta niitä tulee ripoteltua ruokiin. Kaapin perukoilta niitä harvemmin jaksaa lähteä kaivelemaan kesken ruoanlaiton.

Nokkosen siemenet kannattaa käyttää syksyn ja alkutalven aikana, jolloin niissä on ravintoarvot tallella.

Nokkosen siemenistä apua väsymykseen ja yleiskunnon ylläpitoon

Nokkosen siemenet vahvistavat munuaisia ja lisämunuaisia ja tuovat lievitystä uupumukseen, väsymykseen ja seksuaaliseen haluttomuuteen.

Nokkosen siemenet ovat luonnonmukainen apu väsymyksen voittamiseen ja yleiskunnon ylläpitoon.

Muutaman viikon nokkoskuuri, jolloin nokkosen lehtiä ja/tai siemeniä nautitaan päivittäin, kannattaa ottaa flunssakauden lähestyessä tai kun haluat boostata yleiskuntoa tai saada apua henkiseen tai fyysiseen voimattomuuteen. Toinen vaihtoehto on lisätä siemeniä ruokaan aina silloin tällöin aterian ravintoarvoa täydentämään.

Itse käytän nokkosen siemeniä myslin, puuron ja smoothien seassa. Myös keittoihin ja sämpylätaikinoihin ne uppoavat vaivatta. Nokkosen siemeniä onkin helppo lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan, koska ne ovat niin pieniä ja huomaamattomia.

Nokkosen keruuohjeet ja käyttörajoitukset

Kerrataanpas vielä keruuohjeet ja käyttörajoitukset: nokkosen keruupaikkojen tulee olla puhtaita, joten ihan tien, avokompostin, navetan tai huussien vierustoilta ei kannata nokkosta poimia, vaikka siellä ne kasvavat usein komeasti. Syynä on se, että näissä paikoissa nokkonen kerää itseensä nitraattia, josta osa muuttuu elimistössä syöpää aiheuttavaksi nitrosoamiiniksi. C-vitamiinia sisältävien ruoka-aineiden syöminen nokkosen kanssa vähentää nitraattien saantia. Samoin tekee ryöppäys.

Itse en nokkosta ryöppää, koska haluan hyödyntää sen mahdollisimman vähän käsiteltynä ja saada kaikki ravintoarvot siitä mahdollisimman täytenä. Jos sinua asia vähänkään mietityttää, niin käytä ihmeessä nokkoset muutaman sekunnin ajan kiehuvassa vedessä. Näin saat myös poltteen nokkosesta pois.

Nokkosta ei saa antaa alle 1-vuotiaille, eikä sitä kannata nauttia, jos sairastat munuaisten tai sydämen vajaatoimintaa. Nokkosen liiallinen käyttö saattaa sekoittaa sokeritaudin ja verenpaineen lääkityksen ja lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta.

 

Lähteet:

Wildflowers. http://wildflowerfinder.org.uk/Flowers/N/Nettle(Stinging)/Nettle(Stinging).htm

Handmade Apothecary. http://www.handmadeapothecary.co.uk/blog/2017/9/1/know-your-nettles

Kailee Homolka webpage. http://bioweb.uwlax.edu/bio203/2011/homolka_kail/reproduction.htm

Sinikka Piippo: Villivihannekset.

Kääryleitä nokkosesta ja mustaherukan lehdistä

Lomalla on aikaa valmistaa ruokaa pitkän kaavan mukaan. Välimeren maiden meze-lautasilta tutut viininlehtikääryleet pyöritellään suomalaisittain mustaviininmarjan lehtiin. Kääröt vaativat hiukan sormityöskentelyä, mutta palkitsevat vaivan. Täytteeksi kääryleisiin sopii – mikä muukaan kuin nokkonen, jonka parina on ohra.

Nämä herkulliset pienet kääröt maistuvat vaikkapa iltapalalla salaatin kanssa tai alkupalana juhlapöydässä.

Nokkoskääryleiden ohje on peräisin Katariina Vuoren ihanasta nokkoskeittokirjasta Nokkonen – herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista.

Nokkosista kannattaa kerätä nuoria versoja ja ottaa mukaan vain reiättömät, ehjät ja terveet lehdet. Sama koskee mustaviinimarjan lehtiä. Nokkosen siemeniä voi hyvin olla mukana ja nokkosen ohuet varretkin pehmenevät syötäviksi, toki ne voi leikata pois jos haluaa.

Jos herukan lehtiä ei ole saatavilla, voi täytteen kääriä myös voikukan tai piharatamon lehtiin.

Kääryleiden valmistus tapahtuu kolmessa osassa:

1. Valmistetaan täyte ja keitetään herukan lehdet pehmeiksi.

2. Kääryleet rullaillaan vuokaan ja kaadetaan haudutusliemi päälle. Ne saavat paistua uunissa kannen tai folion alla vajaan tunnin ja jälkilämmössä vielä puolisen tuntia.

3. Lopuksi rullat siirretään kannelliseen purkkiin levähtämään vuorokaudeksi.

Kääryleet laitetaan purkkiin jääkaappiin tekeytymään vuorokaudeksi. Voi tosin olla, että purkki on seuraavana päivänä jo tyhjä.

 

Nokkoskääryleet

vegaaninen, 12-15 kpl

Täyte:

  • 2 dl kypsäksi keitettyä ohrasuurimoa tai riisiä
  • 1/2 dl mantelilastuja
  • 2 valkosipuolinkynttä
  • 1 keskikokoinen tai 2 pientä porkkanaa
  • 1 l tuoreita nokkosia (litran mitta löyhästi täyteen)
  • 1/2 dl persiljaa
  • 4 mintun lehteä
  • ripaus garam masalaa
  • 2 tähtianista
  • 1 rkl hunajaa / sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 pienen sitruunan mehu (+ 1 sitruuna lasipurkkiin)

Haudutusliemi:

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl omenaviinietikkaa
  • 1/2 dl viinimarjanlehtien keitinvettä

Kääreet:

  • n. 2 l mustaviinimarjan lehtiä
  • n. 1 l vettä

 

1. Täytteen valmistus

  • Keitä ohrasuurimot tai riisi kypsäksi. Laita tähtianikset suurimoiden joukkoon makua antamaan.
  • Samalla voit laittaa myös mustaherukan lehdet kiehumaan toiseen kattilaan. Keitä lehtiä 15 minuuttia.
  • Hienonna nokkonen, valkosipuli, persilja ja inkivääri. Nokkosta ei tarvitse välttämättä ryöpätä tai edes huuhdella, jos siinä ei ole pölyä tai muuta likaa. Nokkosen hienontamisessa kannattaa pitää hanska ainakin siinä kädessä jolla pitelee nokkosia kiinni.  Paksuimmat varren kappaleet voi noukkia nokkossilpusta pois.
  • Raasta porkkana.
  • Kuullota kaikki täyteaineet pannulla oliiviöljyssä. Lisää lopuksi sitruunan mehu. Anna täytteen jäähtyä.
  • Valuta herukanlehdet lävikössä. Ota talteen herukanlehtien keitinvesi.

 

2. Kääryleiden rullaus ja hauduttaminen uunissa

  • Aseta 2-4 lehteä limittäin alustalle. Lehtien kannat voi leikata kokonaan pois tai jättää lyhyet pätkät lehtiin.
  • Lisää lusikallinen täytettä lehtien keskelle. Kääri lehdet sikarinmuotoisiksi pötkylöiksi.

  • Lado pötkylät vuokaan tiiviisti. Kaada haudutusliemi rullien päälle. Laita vuoan päälle kansi tai folio.
  • Paista rullia 175 asteessa 45 minuuttia. Pidä ne jälkilämmössä vielä puoli tuntia.

 

3. Kääryleet purkkiin lepäämään

  • Nostele valmiit kääryleet varovasti kannelliseen purkkiin. Väliin voit asetella sitruunan viipaleita ja kaataa loput haudutusliemet päälle.
  • Sulje kansi ja anna kääryleiden tekeytyä yön yli jääkaapissa vuorokausi.

Tallbergin villiyrttimenua maistelemassa

Perinteikäs turkulainen ravintola Pinella Aurajoen rannassa avasi kesäkautensa perjantaina 25.5. tarjoamalla  villiyrttispesialisti ja keittiömestari Sami Tallbergin hortaherkkuja. Tallberg on tänä kesänä vieraileva keittiömestari Pinellassa. Ravintolassa on nautittavissa nyt villiyrttipainotteinen menu. Täydet pisteet villiyrttien käytöstä Pinellalle!

Vihreä ilo sai kutsun avajaisiin muiden åbloggareiden mukana. Lähdettiin äidin kanssa perjantaipäivän päätteeksi kuulemaan, mitä Tallberg kertoilee villiyrttien käytöstä ruoanlaitossa.

Tallbergin villiyrttiohjeisiin tutustuin ensimmäisen kerran ostettuani joku vuosi sitten herran Villiyrttikeittokirjan. Reseptit siinä kirjassa ovat houkuttelevia, mutta varsin lihapainotteisia, joten kirjan käyttö on minulla jäänyt lähinnä katseluasteelle.

Omaan repertuaariin olen Villiyrttikeittokirjasta ottanut mansikoiden marinoimisen pihasauniolla maustetulla sitruunamehulla. Jälkkäri tarjoillaan kermavaahdon kanssa. Toimii loistavasti!

Pinellan tilaisuudessa keittiömestari kertoili, kuinka tutustui villiyrtteihin ja löysi aivan uuden maailman niiden kautta. Oli kiva kuulla vinkkejä monenlaisista villiyrteistä, kuten villifenkolista tai Turun saaristossa runsaana kasvavasta merikaalista.

Villiyrttien saatavuus voi olla ongelma ravintolalle. Tallberg kertoi kokoavansa paikallista kerääjärengasta, jossa ovat muun muassa Martat mukana.

Hypistelyä ja maistelua varten meille oli tuotu muutama yrtti: maahumalaa, lehmuksen lehtiä, männyn vuosikasvuja, vaahteran lehtiä, lehtikuusen kerkkiä ja vuohenputkea.

Tilaisuuden tarjoilut olivat ihania. Grillattu kesäkurpitsa sai kirpakan säväyksen ketunleivistä.

Liharuoat saivat makua lehtikuusen kerkistä ja maahumalasta. Pinaattisalaatissa oli syreenin kukkia! Äidin mukaan kukat maistuvat juuri siltä miltä tuoksuvatkin.

Parasta kaikista oli mesiangervo-vaniljapannacotta, jonka päällä oli mustikkaa ja koristeena ripaus siitepölyä.

En ole itse maustanut mesiangervoilla juomia tai jälkiruokia, mutta olen kuullut kovasti kehuja siitä. Tänä kesänä täytyy kokeilla mesiangervoa ruoan maustamiseen. Tähän asti se on toiminut minulla rohtona ja kosmetiikan raaka-aineena.

Jos kiinnostuit Tallbergin ruokafilosofiasta, käy katsastamassa keittiömestarin omat sivut.