Kääryleitä nokkosesta ja mustaherukan lehdistä

Lomalla on aikaa valmistaa ruokaa pitkän kaavan mukaan. Välimeren maiden meze-lautasilta tutut viininlehtikääryleet pyöritellään suomalaisittain mustaviininmarjan lehtiin. Kääröt vaativat hiukan sormityöskentelyä, mutta palkitsevat vaivan. Täytteeksi kääryleisiin sopii – mikä muukaan kuin nokkonen, jonka parina on ohra.

Nämä herkulliset pienet kääröt maistuvat vaikkapa iltapalalla salaatin kanssa tai alkupalana juhlapöydässä.

Nokkoskääryleiden ohje on peräisin Katariina Vuoren ihanasta nokkoskeittokirjasta Nokkonen – herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista.

Nokkosista kannattaa kerätä nuoria versoja ja ottaa mukaan vain reiättömät, ehjät ja terveet lehdet. Sama koskee mustaviinimarjan lehtiä. Nokkosen siemeniä voi hyvin olla mukana ja nokkosen ohuet varretkin pehmenevät syötäviksi, toki ne voi leikata pois jos haluaa.

Jos herukan lehtiä ei ole saatavilla, voi täytteen kääriä myös voikukan tai piharatamon lehtiin.

Kääryleiden valmistus tapahtuu kolmessa osassa:

1. Valmistetaan täyte ja keitetään herukan lehdet pehmeiksi.

2. Kääryleet rullaillaan vuokaan ja kaadetaan haudutusliemi päälle. Ne saavat paistua uunissa kannen tai folion alla vajaan tunnin ja jälkilämmössä vielä puolisen tuntia.

3. Lopuksi rullat siirretään kannelliseen purkkiin levähtämään vuorokaudeksi.

Kääryleet laitetaan purkkiin jääkaappiin tekeytymään vuorokaudeksi. Voi tosin olla, että purkki on seuraavana päivänä jo tyhjä.

 

Nokkoskääryleet

vegaaninen, 12-15 kpl

Täyte:

  • 2 dl kypsäksi keitettyä ohrasuurimoa tai riisiä
  • 1/2 dl mantelilastuja
  • 2 valkosipuolinkynttä
  • 1 keskikokoinen tai 2 pientä porkkanaa
  • 1 l tuoreita nokkosia (litran mitta löyhästi täyteen)
  • 1/2 dl persiljaa
  • 4 mintun lehteä
  • ripaus garam masalaa
  • 2 tähtianista
  • 1 rkl hunajaa / sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 pienen sitruunan mehu (+ 1 sitruuna lasipurkkiin)

Haudutusliemi:

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl omenaviinietikkaa
  • 1/2 dl viinimarjanlehtien keitinvettä

Kääreet:

  • n. 2 l mustaviinimarjan lehtiä
  • n. 1 l vettä

 

1. Täytteen valmistus

  • Keitä ohrasuurimot tai riisi kypsäksi. Laita tähtianikset suurimoiden joukkoon makua antamaan.
  • Samalla voit laittaa myös mustaherukan lehdet kiehumaan toiseen kattilaan. Keitä lehtiä 15 minuuttia.
  • Hienonna nokkonen, valkosipuli, persilja ja inkivääri. Nokkosta ei tarvitse välttämättä ryöpätä tai edes huuhdella, jos siinä ei ole pölyä tai muuta likaa. Nokkosen hienontamisessa kannattaa pitää hanska ainakin siinä kädessä jolla pitelee nokkosia kiinni.  Paksuimmat varren kappaleet voi noukkia nokkossilpusta pois.
  • Raasta porkkana.
  • Kuullota kaikki täyteaineet pannulla oliiviöljyssä. Lisää lopuksi sitruunan mehu. Anna täytteen jäähtyä.
  • Valuta herukanlehdet lävikössä. Ota talteen herukanlehtien keitinvesi.

 

2. Kääryleiden rullaus ja hauduttaminen uunissa

  • Aseta 2-4 lehteä limittäin alustalle. Lehtien kannat voi leikata kokonaan pois tai jättää lyhyet pätkät lehtiin.
  • Lisää lusikallinen täytettä lehtien keskelle. Kääri lehdet sikarinmuotoisiksi pötkylöiksi.

  • Lado pötkylät vuokaan tiiviisti. Kaada haudutusliemi rullien päälle. Laita vuoan päälle kansi tai folio.
  • Paista rullia 175 asteessa 45 minuuttia. Pidä ne jälkilämmössä vielä puoli tuntia.

 

3. Kääryleet purkkiin lepäämään

  • Nostele valmiit kääryleet varovasti kannelliseen purkkiin. Väliin voit asetella sitruunan viipaleita ja kaataa loput haudutusliemet päälle.
  • Sulje kansi ja anna kääryleiden tekeytyä yön yli jääkaapissa vuorokausi.

Tallbergin villiyrttimenua maistelemassa

Perinteikäs turkulainen ravintola Pinella Aurajoen rannassa avasi kesäkautensa perjantaina 25.5. tarjoamalla  villiyrttispesialisti ja keittiömestari Sami Tallbergin hortaherkkuja. Tallberg on tänä kesänä vieraileva keittiömestari Pinellassa. Ravintolassa on nautittavissa nyt villiyrttipainotteinen menu. Täydet pisteet villiyrttien käytöstä Pinellalle!

Vihreä ilo sai kutsun avajaisiin muiden åbloggareiden mukana. Lähdettiin äidin kanssa perjantaipäivän päätteeksi kuulemaan, mitä Tallberg kertoilee villiyrttien käytöstä ruoanlaitossa.

Tallbergin villiyrttiohjeisiin tutustuin ensimmäisen kerran ostettuani joku vuosi sitten herran Villiyrttikeittokirjan. Reseptit siinä kirjassa ovat houkuttelevia, mutta varsin lihapainotteisia, joten kirjan käyttö on minulla jäänyt lähinnä katseluasteelle.

Omaan repertuaariin olen Villiyrttikeittokirjasta ottanut mansikoiden marinoimisen pihasauniolla maustetulla sitruunamehulla. Jälkkäri tarjoillaan kermavaahdon kanssa. Toimii loistavasti!

Pinellan tilaisuudessa keittiömestari kertoili, kuinka tutustui villiyrtteihin ja löysi aivan uuden maailman niiden kautta. Oli kiva kuulla vinkkejä monenlaisista villiyrteistä, kuten villifenkolista tai Turun saaristossa runsaana kasvavasta merikaalista.

Villiyrttien saatavuus voi olla ongelma ravintolalle. Tallberg kertoi kokoavansa paikallista kerääjärengasta, jossa ovat muun muassa Martat mukana.

Hypistelyä ja maistelua varten meille oli tuotu muutama yrtti: maahumalaa, lehmuksen lehtiä, männyn vuosikasvuja, vaahteran lehtiä, lehtikuusen kerkkiä ja vuohenputkea.

Tilaisuuden tarjoilut olivat ihania. Grillattu kesäkurpitsa sai kirpakan säväyksen ketunleivistä.

Liharuoat saivat makua lehtikuusen kerkistä ja maahumalasta. Pinaattisalaatissa oli syreenin kukkia! Äidin mukaan kukat maistuvat juuri siltä miltä tuoksuvatkin.

Parasta kaikista oli mesiangervo-vaniljapannacotta, jonka päällä oli mustikkaa ja koristeena ripaus siitepölyä.

En ole itse maustanut mesiangervoilla juomia tai jälkiruokia, mutta olen kuullut kovasti kehuja siitä. Tänä kesänä täytyy kokeilla mesiangervoa ruoan maustamiseen. Tähän asti se on toiminut minulla rohtona ja kosmetiikan raaka-aineena.

Jos kiinnostuit Tallbergin ruokafilosofiasta, käy katsastamassa keittiömestarin omat sivut.

Villiyrttipesto

Villiyrttipesto on lukuisten yrttiharrastajien suosikkilisuke moneen ruokaan. Eikä ihme, se on helppo ja nopea valmistaa.

Villiyrttipesto maistuu esimerkiksi pasta- tai salaatinkastikkeena, uunikalan kanssa, paistettua tai keitettyä kananmunaa maustamaan tai kanafileiden kanssa. Kokeile myös tuoreen sämpylän tai paahdetun leivän päällä.

Tämä ohje on ollut jaossa aikoinaan Yrtteilyjä-blogin puolella ja olen tainnut jakaa sen Vihreän ilon Facebookissakin. Koska se on luetuimpien yrttijuttujen listalla, laitetaan ohje jakoon uudestaan.

Kokeile peston valmistamiseen esimerkiksi nokkosta, vuohenputkea tai litulaukkaa. Puutarhan yrteitä basilikan lisäksi myös persiljaa kannattaa testata peston ainesosana.

Villiyrttipesto

  • 1 kourallinen villiyrttejä tuoreena
  • 1 (tai niin monta kuin sielu sietää) valkosipulinkynttä
  • 50 g raastettua parmesania
  • 1 dl öljyä (esimerkiksi oliiviöljy)
  • 30 g pinjansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
  •   (suolaa ja pippuria)

Tee näin:

  1. Paahda siemenet pannulla ilman öljyä kunnes ne ovat saaneet väriä.
  2. Laita kaikki muut ainekset paitsi öljy blenderiin tai tehosekoittimeen.
  3. Sekoita tahnaksi lisäillen öljyä hitaasti joukkoon.
  4. Mausta pesto makusi mukaan pippurilla ja suolalla.

 

 

Luonnonyrttiopas

Kevään koittaessa on kiinnostavaa katsastaa, millaisia villiyrttien keruuoppaita on tarjolla.

Markkinoilta löytyy moniakin teoksia. Itse olen käyttänyt pääasiassa Opetushallituksen julkaisemaa Luonnonyrttiopasta.

Se on itse asiassa oppikirja. Siihen on tiivistetty olennaisin tieto suomalaisten luonnonyrttien tunnistamisesta, keräämisestä ja käytöstä niin kotona kuin kaupallisessa käytössä.

 

Kirja on fyysiseltä rakenteeltaan jämäkkä. Sen kannet ovat muovitettu ja siinä on kierresidonta.

Luonnonyrttiopas pysyy kasassa myös repussa metsäretkillä.

Kenelle Luonnonyrttiopas soveltuu?

Opas on suunnattu villiyrttikurssien osanottajille, oppimateriaaliksi luonnonvara- ja elintarvikealan oppilaitoksiin, neuvontajärjestöille, yrttejä jatkojalostaviin yrityksiin sekä alalla toimien opettajien ja neuvojien lähdemateriaaliksi.

Opas on mainio apu kenelle tahansa villiyrttien keräämisestä ja käytöstä kiinnostuneelle.

Mitä luonnonyrttiopas sisältää?

Oppaassa on kolme osaa:

  1. Yrttien käyttö, koostumus (ravintosisältö, rohdoskasvit ja luettelo niiden sisältämistä lääkintään käytettävistä aineista) sekä myrkylliset kasvit.
  2. Yrttien kerääminen, käsittely, tuotteistaminen, pakkaaminen, markkinointi ja myynti.
  3. Luonnoyrttien tunnistaminen. Tässä osassa esitellään tärkeimmät Suomessa hyödynnetyt luonnoyrtit, joita on teoksessa 30 lajia.

Osioista löytyy lisäksi paljon vinkkejä, mistä voi hakea lisätietoa.

 

Jokaisen lajin osalta on seuraavaa tietoa:

  • lajien tuntomerkit
  • levinneisyys ja kasvupaikat
  • käytettävät kasvinosat
  • keräystapa ja -aika
  • peruskäsittely
  • laatusuositus myyntiä varten, pakkaussuositus sekä tietoa kaupallisesta elintarvikekäytöstä
  • tietoa kotitalouskäytöstä
  • mahdolliset näköislajit
  • muita huomautuksia keruuseen ja käyttöön liittyen.

Yrtin tai sen osan käyttötapa ja säilöntämenetelmä on esitetty kätevänä taulukkona takakannessa.

Kirja ei ole kovin iso, joten se pysyy hyvin käsissä.

Villiyrttioppaan plussat pähkinänkuoressa

  • tiiviistä tietoa tärkeimmistä suomalaisista luonnonyrteistä
  • selkeä ulkoasu
  • asia helposti omaksuttavassa muodossa
  • näppärän kokoinen kirja, joka kestää mukana maastossakin
  • kätevä käsikirja, jossa uusinta tutkittua tietoa villiyrttien hyötykäytöstä

Ketkä kirjan ovat kirjoittaneet ja mistä sen voi hankkia?

Kirjan on toimittanut Arktiset aromit  ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio. Kirjoittajina ovat kasvatustieteen tohtori Marja Tuominen, professori Yrjö Mäkinen ja museomestari Jukka Vauras.

Kaikki kirjoittajat ovat keruutuotetarkastajia ja toimineet luonnontuotealalla monipuolisesti erilaisissa tehtävissä.

Kirjan voi tilata esimerkiksi Arktiset Aromit ry:n verkkokaupasta. Hinta siellä on 17,50 e.

Auringonhattu ja appelsiinitimjami

Tähän aikaan vuodesta tulevan kesän viljelyt ovat vielä paljolti unelmina, suunnitelmina ja erinäisinä siemenlähetyksinä puutarhureiden työpöydillä.

Minusta on aina hauskaa kuulla, mitä viherpeukalot aikovat kasvattaa tulevana kautena. Ajattelin esitellä neljä yrttiä, jotka itse pistän multaan tänä kesänä. Olisi tosi kiva kuulla myös sinun suunnitelmiasi!

Rohtopunahattu (auringonhattu)

Echinacea pallida

Echinacean eli punahattujen sukuun kuuluvien lajien nimityksissä menee pää sekaisin! Auringonhattu-nimeä käytetään ainakin seuraavista Echinacea-suvun lajeista:

  • Echinacea pallida on rohtopunahattu, jota kutsutaan auringonhatuksi.
  • Echinacea purpurea -lajista, suomeksi kaunopunahatusta, käytetään myös nimeä auringonhattu.

Auringonhattu-uute on monelle tuttu flunssarohto.

Auringonhattua voi käyttää myös ennaltaehkäisevästi immuunijärjestelmää stimuloimaan. Sisäisesti sitä otetaan joko tinktuuran tai teen muodossa.

Ulkoisesti auringonhattu sopii haavojen ja tulehdusten hoitoon, ihottumiin, hyönteisten puremiin ja palovammoihin joko tinktuurana tai hauteena. Sillä voi hoitaa myös hiivasyndroomaa ja candida-sientä Virpi Raipala-Cormierin mukaan.

Hyötykasviyhdistyksestä ostamani rohtopunahatun siemenet lähtevät tänä kesänä minulla ensi kertaa kasvatuskokeiluun.

Ja se kasvatus ei sitten ole hätäisen puuhaa. Rohtopunahattu kasvattaa ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen, joka kuolee talvella. Toisena vuonna se kukkii elokuun alusta. Silloin pääsee sadonkorjuuseen varsien, lehiten ja kukkien osalta. Arvokkaat juuret korjataan vasta kolmantena ja neljäntenä vuonna.

Huomio! Asterikasveille allerginen saattaa saada näistä lajeista oireita. Auringonhattua ei suositella käytettäväksi, jos sairastat tuberkuloosia, valkosolutautia, kollageenisairautta tai keskushermoston pesäkekovettumasairautta eli MS-tautia tai diabetestä.

 

Vihannesportulakka

Portulaca oleracea subsp. sativa

Vihannesportulakka on jäänyt minulla vakioviljelyyn. Se on helppo kasvattaa ja sen mehevän rouskuvat ja kirpeän maukkaat lehdet tuovat kivaa vaihtelua salaattiin.

Vihannesportulakkaa on viljelty meillä Pohjoismaissa 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla se oli kovastikin suosittu keittiökasvi. Sittemmin se jäi unohduksiin, kunnes nyt lisää jälleen suosiotaan.

Eikä syyttä! Alunperin innostuin vihannesportulakasta lukiessani että sen lehdissä on omega-3:a. Siinä on myös C- ja E-vitamiinia.

Vihannesportulakkaa kannattaa kasvattaa jossain keittiön lähellä. Silloin sitä tulee helposti haettua ruoanlaittoon ja leivän päälle.

Vihannesportulakkaa kannattaa tosiaan käyttää, koska lehtien nyppiminen innostaa sitä yhä tuuheampaan kasvuun.

Vihannesportulakkaa käytetään salaattien lisäksi tuoreena keitoissa ja liemiruoissa, joihin se lisätään ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa. Sitä kannattaa sekoittaa tuorejuuston, maustevoin tai dippikastikkeen sekaan.

Appelsiinitimjami

Thymus x citriodorus

Tänä kesänä minun timjamini tuoksuu appelsiinille. Appelsiinitimjamia kannattaa ruoanalaitossa kokeilla vihannesten, kanan ja kalan maustamiseen. Tai ajatteles, millaisen aromin saat siitä hedelmäsalaattiin!

Teenä timjamit yleisesti irrottavat limaa, joten timjamiteetä tai -tinktuuraa voit kokeilla avuksi yskään. Timjamiteellä tai -tinktuuralla voit myös kurlata kurkun suutulehduksissa ja kurkkukivussa. Keitettä voit höyryhengittää.

Timjamista otetaan kuivumaan latvaversoja kun kasvi kukkii. Niitä voi kuivata joko kimppuina tai kuivurissa.

Huomio! Timjamia ei kannata käyttää raskauden aikana, koska se voi aiheuttaa supistuksia. Timjami on hyvä yrtti kohtuullisesti käytettynä, mutta liiallisissa määrin se voi aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten pahoinvointia tai huimausta. Liiallisesti käytettynä se voi vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan ja heikentää sydämen toimintaa tai hengitystä.

Kamomillasaunio

Matricaria recutita

Kamomillasaunio on yksi klassisista rohdoskasveista. Se muistuttaa villinä kasvavaa peltosauniota, mutta on kooltaan ja ulkonäöltään vaatimattomampi ja hennompi. Kamomillasauniosta, tai tuttavallisemmin kamomillasta, käytetään ainoastaan mykeröt, jotka kuivuvat varjoisassa ilmavassa paikassa ilman kuivuriakin.

Kamomilla rauhoittaa sekä mieltä että ihoa. Sitä voi käyttää lempeänä rohtona päänsärkyyn, mielen rauhoittamiseen sekä vatsa- ja suolistovaivoihin. Se sopii myös ilmavaivoihin ja kuukautiskramppeihin. Käytä kamomillaa sisäisesti joko teenä tai alkoholiuutteena. Muista kuitenkin käyttää kamomillaa kuuriluontoisesti, koska sillä on lääkkeellisiä vaikutuksia.

Itse olen käyttänyt kamomillaa silmätulehduksien hoitoon sekä koiralla että itselläni.

Ulkoisesti kamomilla desinfioi ja rauhoittaa ihoa. Kamomillalla on tulehduksia parantava, antibakteerinen vaikutus, joka edistää haavojen paranemista.

Kosmeettisissa tuotteissa ja yrttihoidoissa se sopii hoitamaan herkkää, ärsyyntynyttää, kuumottavaa ja yliherkkää ihoa. Ihoärtymiä ja punoituksia hoitaviin salvoihin, voiteisiin ja herkän ihon kasvovedeksi kamomilla sopii hyvin. Vaaleahiuksiset voivat huuhdella hiuksensa kamomillalla.

Huomio! Jos olet allerginen asterikasveille, vältä kamomillaa.

Miltäs sinun ensi kesäsi näyttää? Kerro blogin kommenttiboksissa, Vihreän ilon Facebookissa tai Instgramissa mitä yrttiä tai muuta hyötykasvia aiot kokeilla eka kertaa tai mikä on pitkäaikainen suosikkisi!

 

 

Lähteet

Kuvat:

PXhere ja Virpi Hirvensalo

Tekstit:

  • Kassu – kasvien suomenkieliset nimet. http://finto.fi/kassu/fi/. 4.3.2018
  • Yrttitarha: auringonhattu. http://www.yrttitarha.fi/kanta/auringonhattu/. 4.3.2018.
  • Yle Akuutti. Kamomilla – lempeää hoitoa moneen vaivaan. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/20/kamomilla-lempeaa-hoitoa-moneen-vaivaan. 4.3.2018.
  • Luonnonkaunis – yrtit ja luontaishoidot naisen terveyden ja kauneuden tukena. Virpi Raipala-Cormier.
  • Luontoäidin kotiapteekki – kasvilääkintä ja luontaishoidot. Virpi Raipala-Cormier.
  • Elinvoimaa mausteista. Sinikka Piippo.