Vihreää minestronekeittoa ja smoothieta

Villiyrttisesongin alku on yhtä huumaa. Tekisi mieli laittaa villiyrttejä vähän kaikkeen, ja niin itse asiassa teenkin.

Sunnuntain myöhäislounaaksi kokeilin Niemisen ja Sukulan Vege! -keittokirjasta vihreää minestronekeittoa. Korvasin ohjeessa mainitun babypinaatin nokkosella.

Nokkonen antaa mukavaa potkua keittoon. Sitä on aivan ihana käyttää juuri nyt kun sen voi kerätä pienenä versona. Eikä se tässä vaiheessa edes polttele paljainkaan käsin poimittaessa.

Vihreä minestronekeitto on kevyttä ruokaa, joten se sopii hyvin lämpimämpiin päiviin kun ei tee mieli syödä raskaasti. Se sopii hyvin myös keventäjän ruokavalioon.

Keitto on suhteellisen nopea valmistaa. Suurin homma on kasvisten pilkkomisessa. Siinäkin voi oikaista ja leikata palaset reippaan kokoisiksi suupaloiksi.

Vihreä minestronekeitto paranee yön yli tekeytyessään, joten sitä kannattaa tehdä useampi annos kerralla.

Vihreä minestronekeitto

  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 sipuli hienonnettuna
  • 2 varsisellerin vartta viipaleina
  • 1 kesäkurpitsa kuutioina
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 laakerinlehti
  • 2 l kasvislientä
  • 1/2 parsakaalin kukinnot
  • 2,5 dl pientä pastaa
  • 200 g vihreitä papuja paloina (tuoreina tai pakasteena)
  • 100 g nokkosta pilkottuna
  • 75 g lehtikaalia pilkottuna
  • basilikaa
  • parmesaania

Tee keitto näin:

  1. Pilko kasvikset valmiiksi.
  2. Lämmitä öljy kattilassa.
  3. Kuullota sipuli, varsiselleri ja kesäkurpitsa.
  4. Lisää suola, pippuri ja laakerinlehti.
  5. Lisää parsakaali ja kasvisliemi.
  6. Lämmitä neste kiehuvaksi.
  7. Lisää pasta ja pavut.
  8. Keitä kunnes pasta on sopivan pehmeää.
  9. Lisää nokkonen ja lehtikaali. Anna kiehahtaa muutama kymmenen sekuntia, niin nokkosesta ryöppäytyy mahdollinen polte pois.
  10. Tarjoile keitto tuoreen basilikan ja parmesaaniraasteen kanssa.

Villiyrttismoothie

Smoothiefilosofiani on yksinkertainen. Teen smoothien niistä aineksista mitä kaapista ja pakkasesta sillä hetkellä löytyy. En juurikaan jaksa ostaa erikseen aineksia juomaa varten.

Meille juuri tilattiin Fiksuruoasta (siitä firmasta joka myy edullisesti ruokahävikkituotteita) kasa kasvimaitoja – kookosta, kauraa ja cashewmaitoa – joten nyt oli vara valita aineksia smoothieen.

Tähän erään laitoin:

  • 1 banaanin
  • 1/2 avokadon
  • vuohenputkea ja nokkosta reilun kourallisen
  • 2 rkl hamppurouhetta
  • kookosmaitoa jotta blenderi tuli täyteen

Kookosmaito toimii hyvin vuohenputken kanssa. Avokado tuo juomaan pehmeyttä ja banaani hiukan makeutta. Hamppurouheella saa smoothieen proteiinia. Täydellinen aamujuoma, joka pitää hyvin nälkää!

Jos teet sushia itse, kokeile ihmeessä villiyrttejä myös siihen!

Mies pyöritteli eilen iltapalaksi norimakirullia. Kävin hakemassa pihalta vuohenputkea kurkun kanssa täytteeksi.

 

Vuohenputkea, nokkosta ja litulaukkaa – alkukesän yrttejä – kannattaa testata sushiin vaikkapa munan, kalan, katkarapujen ja erilaisten kasvisten kanssa.

Iloista yrtteilyä!

 

 

 

Litulaukkamunakas

Eteläisessä osassa Suomea viihtyvä litulaukka (Alliaria petiolata) on alkukesästä tienvarsilla, pihoilla ja puistoissa viihtyvä villiyrtti, joka kannattaa ottaa kerättävien villiyrttien valikoimaan, jos se ei ole vielä käytössäsi.

Litulaukka on helppo tunnistaa, eikä mikään myrkyllinen kasvi muistuta sitä.

 

Litulaukka viihtyy Etelä-Suomessa vanhan ihmisasutuksen lähistössä

Litulaukka tykkää kasvaa samoilla alueilla, joilla ihminen on pitkään asunut: keskiaikaisissa kaupungeissa ja vanhojen pitäjien keskuksissa.

Litulaukka vaatii muhevamultaista ja typpipitoista maata, jollaiseksi ihmiset ja kotieläimet ovat näiden alueiden maaperän ajanmyötä muokanneet.

Litulaukka on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä kasvukautenaan se kasvattaa  munuaisen muotoisia lehtiä mataliksi ruusukkeiksi. Toisena kesänä kasvi kurottaa korkeammalle. Silloin sen lehdet ovat terävähampaisia, kuten kuvassa alla.

Litulaukasta mietoa valkosipulin ja pippurin makua ruokiin

Litulaukkaa kannattaa hyödyntää alkukesästä, koska kukinta ja lämmin sää saattaa muuttaa kasvin hieman kitkerän makuiseksi. Kasvista voi syödä sekä lehdet, kukat että juuret.

Litulaukkaa on hyödynnetty vanhastaan ruokana ja rohtona. Sitä on mahdollisesti viljeltykin. Kasvin erityisominaisuus on sen miedosti valkosipulinen ja pippurinen maku.

Englanniksi litulaukan nimi onkin garlic mustard ja tieteellinen sukunimi Alliaria viittaa laukkojen eli sipulien nimeen Allium.

Ota litulaukan lehti käteesi ja hiero sitä sormiesi välissä. Haista sitten lehteä. Huomaat kasvin valkosipulisen tuoksun!

Litulaukkaa voi käyttää esimerkiksi kanan, munan ja juuston kanssa. Se sopii myös kirpeisiin maustekastikkeisiin ja toimii hyvin esimerkiksi kermaviilin kanssa. Pastakastikkeen höysteeksi ja pestoksi sitä kannattaa kokeilla myös.

Jos kasvi tuntuu ensi maistamalta liian kitkerältä, sekoita ja tarjoile se miedompien kasvien kanssa. Villiyrttien makuun tottuu muutaman maistelukerran jälkeen, ja niihin saattaa jäädä jopa koukkuun!

Kokeile vaikka iltapalaksi munakasta, jonka maustat litulaukkahöystöllä. Voit ripotella hienonnettua litulaukkaa munakkaan päälle tai sekoittaa sen ennen paistamista munien kanssa sekaisin. Hiukan suolaa lisäksi, ja se on siinä!

Litulaukka on parhaimmillaan tuoreena. Kuivaus, höyrytys ja keittäminen hävittää sen omaperäisen maun.

Huom! Litulaukassa on paljon glukosinolaatteja ja erukahappoja, joten sitä ei kannata syödä suuria määriä ja jatkuvasti. Silloin tällöin käyttämisestä ei ole mitään haittaa.

 

Lähde: Sinikka Piippo: Villivihannekset

 

Kevään ensimmäiset villiyrtit

Viime vuoden huhtikuussa 9. päivä olin kirjoittanut Yrtteilyjä-blogiin kevään edistymisestä. Siihen aikaan maasta ponnisteli Turun seudulla jo voikukka, siankärsämö, vuohenputki ja nokkonen; kevään ensimmäiset hyödynnettävät villiyrtit.

Saa nähdä ehditäänkö tänä keväänä samaan kasvuaikatauluun.

Nokkonen (Urtica dioica)

Superyrtti nokkosta löytää kasvamasta sieltä sun täältä: pihoilta, puutarhoista, rakennusten seinustoilta, laitumilta, joutomailta, hakkuaukeilta ja puronvarsi- sekä rantalehdoista.

Nokkosreseptejä löytyy googlaamalla jo mukavasti netistä.

Nokkosesta on kirjoitettu oma keittokirjakin: Katariina Vuoren Nokkonen – herkkuja ja hyvinvointia suomalaisesta superkasvista. Suosittelen lämpimästi! Siitä löytyy toimivia reseptejä niin arkiruoanlaittoon, välipaloiksi kuin herkkuhetkiin.

Yleisesti ottaen mitä tahansa pinaattiruokaohjetta voi hyvin soveltaa vaihtamalla pinaatin nokkoseen.

Huom! Nokkonen saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita. Munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta kärsivien ei pidä sitä käyttää. Sokeritauti- ja verenpainelääkitys saattaa sekoittua nokkosen liikakäytön seurauksena. Nokkonen saattaa myös lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkeiden vaikutusta.

Siankärsämö (Achillea millefolium)

Luonnonyrttiopas

Kevään koittaessa on kiinnostavaa katsastaa, millaisia villiyrttien keruuoppaita on tarjolla.

Markkinoilta löytyy moniakin teoksia. Itse olen käyttänyt pääasiassa Opetushallituksen julkaisemaa Luonnonyrttiopasta.

Se on itse asiassa oppikirja. Siihen on tiivistetty olennaisin tieto suomalaisten luonnonyrttien tunnistamisesta, keräämisestä ja käytöstä niin kotona kuin kaupallisessa käytössä.

 

Kirja on fyysiseltä rakenteeltaan jämäkkä. Sen kannet ovat muovitettu ja siinä on kierresidonta.

Luonnonyrttiopas pysyy kasassa myös repussa metsäretkillä.

Kenelle Luonnonyrttiopas soveltuu?

Opas on suunnattu villiyrttikurssien osanottajille, oppimateriaaliksi luonnonvara- ja elintarvikealan oppilaitoksiin, neuvontajärjestöille, yrttejä jatkojalostaviin yrityksiin sekä alalla toimien opettajien ja neuvojien lähdemateriaaliksi.

Opas on mainio apu kenelle tahansa villiyrttien keräämisestä ja käytöstä kiinnostuneelle.

Mitä luonnonyrttiopas sisältää?

Oppaassa on kolme osaa:

  1. Yrttien käyttö, koostumus (ravintosisältö, rohdoskasvit ja luettelo niiden sisältämistä lääkintään käytettävistä aineista) sekä myrkylliset kasvit.
  2. Yrttien kerääminen, käsittely, tuotteistaminen, pakkaaminen, markkinointi ja myynti.
  3. Luonnoyrttien tunnistaminen. Tässä osassa esitellään tärkeimmät Suomessa hyödynnetyt luonnoyrtit, joita on teoksessa 30 lajia.

Osioista löytyy lisäksi paljon vinkkejä, mistä voi hakea lisätietoa.

 

Jokaisen lajin osalta on seuraavaa tietoa:

  • lajien tuntomerkit
  • levinneisyys ja kasvupaikat
  • käytettävät kasvinosat
  • keräystapa ja -aika
  • peruskäsittely
  • laatusuositus myyntiä varten, pakkaussuositus sekä tietoa kaupallisesta elintarvikekäytöstä
  • tietoa kotitalouskäytöstä
  • mahdolliset näköislajit
  • muita huomautuksia keruuseen ja käyttöön liittyen.

Yrtin tai sen osan käyttötapa ja säilöntämenetelmä on esitetty kätevänä taulukkona takakannessa.

Kirja ei ole kovin iso, joten se pysyy hyvin käsissä.

Villiyrttioppaan plussat pähkinänkuoressa

  • tiiviistä tietoa tärkeimmistä suomalaisista luonnonyrteistä
  • selkeä ulkoasu
  • asia helposti omaksuttavassa muodossa
  • näppärän kokoinen kirja, joka kestää mukana maastossakin
  • kätevä käsikirja, jossa uusinta tutkittua tietoa villiyrttien hyötykäytöstä

Ketkä kirjan ovat kirjoittaneet ja mistä sen voi hankkia?

Kirjan on toimittanut Arktiset aromit  ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio. Kirjoittajina ovat kasvatustieteen tohtori Marja Tuominen, professori Yrjö Mäkinen ja museomestari Jukka Vauras.

Kaikki kirjoittajat ovat keruutuotetarkastajia ja toimineet luonnontuotealalla monipuolisesti erilaisissa tehtävissä.

Kirjan voi tilata esimerkiksi Arktiset Aromit ry:n verkkokaupasta. Hinta siellä on 17,50 e.

Auringonhattu ja appelsiinitimjami

Tähän aikaan vuodesta tulevan kesän viljelyt ovat vielä paljolti unelmina, suunnitelmina ja erinäisinä siemenlähetyksinä puutarhureiden työpöydillä.

Minusta on aina hauskaa kuulla, mitä viherpeukalot aikovat kasvattaa tulevana kautena. Ajattelin esitellä neljä yrttiä, jotka itse pistän multaan tänä kesänä. Olisi tosi kiva kuulla myös sinun suunnitelmiasi!

Rohtopunahattu (auringonhattu)

Echinacea pallida

Echinacean eli punahattujen sukuun kuuluvien lajien nimityksissä menee pää sekaisin! Auringonhattu-nimeä käytetään ainakin seuraavista Echinacea-suvun lajeista:

  • Echinacea pallida on rohtopunahattu, jota kutsutaan auringonhatuksi.
  • Echinacea purpurea -lajista, suomeksi kaunopunahatusta, käytetään myös nimeä auringonhattu.

Auringonhattu-uute on monelle tuttu flunssarohto.

Auringonhattua voi käyttää myös ennaltaehkäisevästi immuunijärjestelmää stimuloimaan. Sisäisesti sitä otetaan joko tinktuuran tai teen muodossa.

Ulkoisesti auringonhattu sopii haavojen ja tulehdusten hoitoon, ihottumiin, hyönteisten puremiin ja palovammoihin joko tinktuurana tai hauteena. Sillä voi hoitaa myös hiivasyndroomaa ja candida-sientä Virpi Raipala-Cormierin mukaan.

Hyötykasviyhdistyksestä ostamani rohtopunahatun siemenet lähtevät tänä kesänä minulla ensi kertaa kasvatuskokeiluun.

Ja se kasvatus ei sitten ole hätäisen puuhaa. Rohtopunahattu kasvattaa ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen, joka kuolee talvella. Toisena vuonna se kukkii elokuun alusta. Silloin pääsee sadonkorjuuseen varsien, lehiten ja kukkien osalta. Arvokkaat juuret korjataan vasta kolmantena ja neljäntenä vuonna.

Huomio! Asterikasveille allerginen saattaa saada näistä lajeista oireita. Auringonhattua ei suositella käytettäväksi, jos sairastat tuberkuloosia, valkosolutautia, kollageenisairautta tai keskushermoston pesäkekovettumasairautta eli MS-tautia tai diabetestä.

 

Vihannesportulakka

Portulaca oleracea subsp. sativa

Vihannesportulakka on jäänyt minulla vakioviljelyyn. Se on helppo kasvattaa ja sen mehevän rouskuvat ja kirpeän maukkaat lehdet tuovat kivaa vaihtelua salaattiin.

Vihannesportulakkaa on viljelty meillä Pohjoismaissa 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla se oli kovastikin suosittu keittiökasvi. Sittemmin se jäi unohduksiin, kunnes nyt lisää jälleen suosiotaan.

Eikä syyttä! Alunperin innostuin vihannesportulakasta lukiessani että sen lehdissä on omega-3:a. Siinä on myös C- ja E-vitamiinia.

Vihannesportulakkaa kannattaa kasvattaa jossain keittiön lähellä. Silloin sitä tulee helposti haettua ruoanlaittoon ja leivän päälle.

Vihannesportulakkaa kannattaa tosiaan käyttää, koska lehtien nyppiminen innostaa sitä yhä tuuheampaan kasvuun.

Vihannesportulakkaa käytetään salaattien lisäksi tuoreena keitoissa ja liemiruoissa, joihin se lisätään ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa. Sitä kannattaa sekoittaa tuorejuuston, maustevoin tai dippikastikkeen sekaan.

Appelsiinitimjami

Thymus x citriodorus

Tänä kesänä minun timjamini tuoksuu appelsiinille. Appelsiinitimjamia kannattaa ruoanalaitossa kokeilla vihannesten, kanan ja kalan maustamiseen. Tai ajatteles, millaisen aromin saat siitä hedelmäsalaattiin!

Teenä timjamit yleisesti irrottavat limaa, joten timjamiteetä tai -tinktuuraa voit kokeilla avuksi yskään. Timjamiteellä tai -tinktuuralla voit myös kurlata kurkun suutulehduksissa ja kurkkukivussa. Keitettä voit höyryhengittää.

Timjamista otetaan kuivumaan latvaversoja kun kasvi kukkii. Niitä voi kuivata joko kimppuina tai kuivurissa.

Huomio! Timjamia ei kannata käyttää raskauden aikana, koska se voi aiheuttaa supistuksia. Timjami on hyvä yrtti kohtuullisesti käytettynä, mutta liiallisissa määrin se voi aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten pahoinvointia tai huimausta. Liiallisesti käytettynä se voi vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan ja heikentää sydämen toimintaa tai hengitystä.

Kamomillasaunio

Matricaria recutita

Kamomillasaunio on yksi klassisista rohdoskasveista. Se muistuttaa villinä kasvavaa peltosauniota, mutta on kooltaan ja ulkonäöltään vaatimattomampi ja hennompi. Kamomillasauniosta, tai tuttavallisemmin kamomillasta, käytetään ainoastaan mykeröt, jotka kuivuvat varjoisassa ilmavassa paikassa ilman kuivuriakin.

Kamomilla rauhoittaa sekä mieltä että ihoa. Sitä voi käyttää lempeänä rohtona päänsärkyyn, mielen rauhoittamiseen sekä vatsa- ja suolistovaivoihin. Se sopii myös ilmavaivoihin ja kuukautiskramppeihin. Käytä kamomillaa sisäisesti joko teenä tai alkoholiuutteena. Muista kuitenkin käyttää kamomillaa kuuriluontoisesti, koska sillä on lääkkeellisiä vaikutuksia.

Itse olen käyttänyt kamomillaa silmätulehduksien hoitoon sekä koiralla että itselläni.

Ulkoisesti kamomilla desinfioi ja rauhoittaa ihoa. Kamomillalla on tulehduksia parantava, antibakteerinen vaikutus, joka edistää haavojen paranemista.

Kosmeettisissa tuotteissa ja yrttihoidoissa se sopii hoitamaan herkkää, ärsyyntynyttää, kuumottavaa ja yliherkkää ihoa. Ihoärtymiä ja punoituksia hoitaviin salvoihin, voiteisiin ja herkän ihon kasvovedeksi kamomilla sopii hyvin. Vaaleahiuksiset voivat huuhdella hiuksensa kamomillalla.

Huomio! Jos olet allerginen asterikasveille, vältä kamomillaa.

Miltäs sinun ensi kesäsi näyttää? Kerro blogin kommenttiboksissa, Vihreän ilon Facebookissa tai Instgramissa mitä yrttiä tai muuta hyötykasvia aiot kokeilla eka kertaa tai mikä on pitkäaikainen suosikkisi!

 

 

Lähteet

Kuvat:

PXhere ja Virpi Hirvensalo

Tekstit:

  • Kassu – kasvien suomenkieliset nimet. http://finto.fi/kassu/fi/. 4.3.2018
  • Yrttitarha: auringonhattu. http://www.yrttitarha.fi/kanta/auringonhattu/. 4.3.2018.
  • Yle Akuutti. Kamomilla – lempeää hoitoa moneen vaivaan. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/20/kamomilla-lempeaa-hoitoa-moneen-vaivaan. 4.3.2018.
  • Luonnonkaunis – yrtit ja luontaishoidot naisen terveyden ja kauneuden tukena. Virpi Raipala-Cormier.
  • Luontoäidin kotiapteekki – kasvilääkintä ja luontaishoidot. Virpi Raipala-Cormier.
  • Elinvoimaa mausteista. Sinikka Piippo.