Ihon ja kehon hoitoa turpeella

Postaus toteutettu yhteistyössä Luonnokas-yrityksen kanssa.

Turve on monikäyttöinen ja hieno luonnollinen ainesosa erilaisiin kauneuden ja hyvinvoinnin hoitoihin. Sen hyödyistä tiedetään kuitenkin melko vähän. Tässä postauksessa uppoudutaan hoitoturpeeseen – sen käyttöön ja hyötyihin kehon ja ihon hoidossa.

Millaista ainetta turve on?

Hoitoturve soveltuu monipuolisesti erilaisiin kauneuden ja hyvinvoinnin hoitoihin. Sitä on mahdollista hyödyntää hius- ja kasvonaamioissa. Se on erinomainen hoitotuote vartalohoidoissa sekä paikallisesti tietyille hoitoa kaipaaville alueille että koko vartalolle.

Turve on muodostunut ajan myötä maatuneesta suokasvillisuudesta, pääasiassa rahkasammaleesta ja sarakasveista. Hoitoturpeeseen ei lisätä mitään, eikä siitä poisteta mitään, joten se on täysin luonnollinen tuote. Turve tutkitaan tarkasti ennenkuin se otetaan hoitokäyttöön.

Hoitoturve on 100% luonnollinen tuote.

Turve on siitä ihana aine, että se puhdistaa ihoa ja hiuspohjaa kuivattamatta sitä voimakkaasti. Myös savea käytetään syväpuhdistamaan ihoa, mutta voimakkaasti rasvaa ja kosteutta ihosta vetävään saveen verrattuna turve on hienovaraisempi puhdistaja.

Itse pidän turpeesta erityisesti kasvohoidoissa. Kotona kokeilemani turvehoito puhdisti ja pehmitti kuivan tyypin ihoa hellävaraisesti. Kasvojen iho oli pehmoinen, puhdistunut ja heleä hoidon jälkeen.

Turpeen käyttöä kotioloissa hillitsee varmastikin ajatus sen sotkevuudesta. Lauteet suojaavalla pyyhkeellä kylpytila pysyy kuitenkin siistinä. Kostea turve on helppo huuhtaista vedellä pois eri pinnoilta. Jos sitä jättää kuivumaan esimerkiksi lauteiden puupinnoille, irti hinkkaaminen on työläämpää.

Haastateltavana saunaterapeutti Anu

Sain haastattelun alan ammattilaiselta Anu Rosenbergiltä. Hänen Oulussa toimiva yrityksensä Luonnokas tarjoaa elämyksellisiä saunahoitoja sekä saunahoitoihin suunnattua luonnonkosmetiikkaa.

Saunahoitoja tarjoavan Luonnokas-yrityksen Anu.

Virpi: Millaisiin hoitoihin sinusta turve parhaiten sopii?

Anu: Saunassa tehty turvehoito on tietysti ihan ehdoton ykkönen. Saman efektin pystyy tarjoamaan myös turvehauteessa, jolloin asiakas kääritään
turpeeseen ja lämpöä eristävään kapaloon, jossa hän on noin 30-45 minuuttia. Turvehan vaatii toimiakseen lämmön, eli paikallisissakin
hoidoissa lämpöpakkaus on ehdoton.

Turve vaatii toimiakseen lämmön.

Toki poikkeuksena esimerkiksi akuutti nivelreuma, jolloin suositellaan kylmää turvehoitoa. Tällöin jääkaappikylmää turvetta laitetaan käsiin. Kädet peitetään muovilla (esim. elmukelmu tai muovihanska) ja puuvillakankaalla, jonka päälle laitetaan esim. villasukka.

Akuutit tulehdustilat ovat vasta-aihe lämpimille turvehoidoille. Olen hoitanut esimerkiksi vatsa-alueen tulehdusta kylmällä turpeella. Tarvittaessa ohjeistan myös asiakkaita kotihoitoon.

Turvesauna nousee ykköseksi varmaan senkin vuoksi, että olen saunottaja
ja saunaterapeutti, jolloin saunalähtöiset hoidot ovat mulle luontaisia
ja erityisen rakkaita. Turvehoitoja voidaan tehdä myös ilman saunaa,
mutta silloin turve pidetään lämpimänä lämpöpakkauksilla.

Aivan uusi tuttavuus on viime kesältä turvepalju. Siinä paljuveteen
lisätään hoitoturvetta, ja paljussa ollaan saunassa lämmittelyn jälkeen
noin 20 minuuttia tai omaa kehoa kuunnellen. Tämä varsin voimallinen
hoito oli aika ihana uusi tuttavuus. Se on tulossa Luonnokkaalle ensi kesällä, jos vain maailmantilanne antaa periksi!

Turvepalju on uutuus turvehoitojen alalla.

Turve toimii Anun mukaan seuraaviin vaivoihin:

  • vaihdevuosioireet
  • lihasjumit
  • turvotus
  • iho-ongelmat
  • uniongelmat
  • aineenvaihduntaongelmat jne.

Turve on todella monipuolinen hoitoaine. Siitä on apua mm. reuman oireisiin. Turve sitoo reumatekijöitä, eli vie kipua pois.

Virpi: Onko jotain ihotyyppiä, jolle turve sopii paremmin kuin toiselle?

Anu: Sehän turpeessa onkin hassua, että se sopii niin kuivalle kuin
rasvaiselle iholle. Se auttaa myös akneen tai psoriasikseen.

Virpi: Onko sinulla antaa vinkiksi jotain hoitoa, jota itse tykkäät tehdä
itsellesi turpeen avulla?


Anu: Kyllä kesä, rantasauna ja turve on ihan paras yhdistelmä. Eli turvesauna ja mieluiten niin, että pääsee saunasta uimaan. Se on loistava
ohjelmanumero esimerkiksi kaveriporukalle, viihdyttävää ja hoitavaa.

Turvesaunassa.

Tee itse turvesauna kotona.

Turvesaunan voi toteuttaa itsekin seuraavilla ohjeilla:

  • Ensin kannattaa suojata kunnolla saunan lauteet ja muut puuosat, koska turve sotkee ihan kohtuullisesti.
  • Saunaan lämmittelemään (noin 60-asteinen) niin, että aineenvaihdunta käynnistyy.
  • Tämän jälkeen huuhdellaan iho ja levitetään turve koko keholle. Kaveri voi vähän katsoa perään, että koko keho tulee todella peitettyä. Turvetta tulee olla sellainen kerros, ettei iho kuulla läpi. Kuivempi iho imee turvetta enemmän kuin normaali ja rasvainen.
  • Saunassa ollaan turpeen kanssa mielellään noin 30 minuuttia, mutta itse en kauheasti aikoja anna, koska me kaikki ollaan yksilöitä. Kyllä oma keho ja jaksaminen kertoo, kun on aika tulla saunasta pois. Pitää aina muistaa nauttia nesteitä runsaasti, koska turvehoito pistää kuonat voimakkaasti liikkeelle. Jos ei muista juoda, voi tulla huono olo ja pää kipeäksi.
  • Saunan jälkeen huuhdellaan turve pois vedellä. Itse en suosittele enää käytettäväksi saippuoita, pelkkä vesi riittää. Turvetta monesti jää ihon kuiviin kohtiin. Se kyllä lähtee pois seuraavilla pesukerroilla.
  • Iho taputellaan kuivaksi ja saunan jälkeen on hyvä levähtää hetki sekä nauttia vettä ja yrttiteetä.

Turpeen vaikutus ylettyy useamman päivän päähän saunomisesta, joten ruokailun suositellaan olevan kevyttä ja kehon puhdistusta tukevaa sekä tietenkin edelleen runsasta veden juontia.

Turpeen hoitava vaikutus kehossa säilyy monta päivää.

Myös suolaa voi laittaa kielelle, jos olo tuntuu turvesaunan jälkeen heikolta. Suolaa voi nauttia myös ennen saunaa.

Aikaisempien koulutuksien myötä olin oppinut, että turve kannattaa lämmittää ennen iholle levittämistä, mutta naistentautien erikoislääkäri Leena Larvalta opin levitettämään turpeen kylmänä iholle turvesaunaan mentäessä. Eli ensin keho lämmitetään saunassa ja sen jälkeen kylmä turve levitetään koko keholle, jonka jälkeen palataan saunaan.

Tämä on mielenkiintoinen kokemus ja perustuu kylmä-lämmin -hoitoon, joka käynnistää imunestekiertoa tehokkaasti. Tykkään tästä kovasti!

Virpi: Turvehoitoja ei suositella henkilöille, joilla on sydän- ja verisuonitauteja, eikä myöskään raskaana oleville kokovartalohoitoja. Mikä tähän on syynä?

Anu: Varsinkin koko kehon turvehoidot tehostavat kuona-aineiden poistumista kehosta, aineenvaihduntaa, verenkiertoa ja myös sykkeet nousevat voimakkaan hoidon seurauksesta. Keho ikään kuin ylikuumenee, ja siksi sitä ei suositella sydän- ja verisuonitautia sairastavalle.

Myös raskaana olevan kannattaa välttää erityisesti koko kehon turvehoitoja, koska aineenvaihdunnan tehostuminen saattaa olla riski ennenaikaisille supistuksille. Omalla riskillä raskaana olevalle voi tehdä esimerkiksi hartiaseudun turvehoidon. Se ei ole niin voimakas kuin koko kehon hoito.

Tässäkin mielestäni oleellista on se, onko keho tottunut
puhdistaviin hoitoihin, ja toisaalta se onko raskaudessa muita
riskitekijöitä. Eli tapauskohtaisesti paikallinen hoito voidaan
toteuttaa myös raskaana olevalle.

Virpi: Mistä olet saanut oppisi turvehoitoihin?

Anu: Turvehoitoihin olen saanut oppia Saunaterapeutin koulutuksessa, missä turvehoidot käytiin läpi hyvin kattavasti. Sen lisäksi olen käynyt
LehtoPeatin turvehoitajakoulutuksen. Vierailu naistentautien
erikoislääkärin Leena Larvan luona antoi myös lisätietoa ja uusia
ajatuksia turvehoitoihin. Leena on tutkinut turpeen käyttöä erityisesti
vaihdevuosioireiden hoitamisessa ja saanut sen suhteen varsin
kannustavia tuloksia.

Virpi: Kiitos Anu kiinnostavasta haastattelusta!

Jos kiinnostuit turvehoidoista ja turpeen kokeilemisesta ihonhoidossa, katsasta Luonnokkaan verkkokauppa, jossa on ostettavissa Lehto Peatin turvetuotteita ja Luonnokkaan turve-suola saippua sekä shampoopalat.

Oulussa asuville ja siellä vieraileville tiedoksi, että Anu käynnistelee saunahoitoja yksilöille ja yksityisille pienille ryhmille Voimala 1889 saunatiloissa sekä asiakkaiden omissa tiloissa.


Kinuski-omenatikkarit

Jos omenapiirakka ja kauraomenapaistos kyllästyttävät, niin kokeiles tätä!

Kinuskiomenatikkarit läpäisivät tiukan testiryhmän seulan. Testiryhmään kuului kaksi omaa ja kaksi lainassa olevaa lasta iältään 8-11 vuotta.

Tikkareita voi tehdä vaikka viikonloppuherkuksi tai synttäreillä, ja ne maistuvat takuuvarmasti myös aikuisillekin.

Jos täytyy saada nopeasti herkku pöytään, turvaudu kaupan valmiiseen kinuskikastikkeeseen. Jos on puolisen tuntia aikaa, voit keitellä kinuskin kotona.

Sitruunalla maustettu raikas omena, pehmeän makea kinuski ja rouskuva suolapähkinä ovat loistava kombo!

Maistuva syysherkku

Näihin tikkareihin et tarvitse omenoiden lisäksi kuin neljää raaka-ainetta: sitruunaa, fariinisokeria, kuohukermaa ja suolapähkinöitä.

Tikkarit on melko nopea valmistaa, ja ne myös katoavat tarjoiluastioilta alta aikayksikön.

Omenoiden viipaloimiseen ja tikuttamiseen kuluu noin 10 minuuttia. Tämän työn voi antaa myös lasten hoidettavaksi. Kinuskin keittämiseen menee aikaa 10-20 minuuttia.

Ohjeella valmistuu neljälle henkilölle sopiva annos.

  • 8-10 pientä omenaa
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 3 dl vettä
  • 2 dl fariinisokeria
  • 1 prk (3,3 dl) kuohukermaa
  • n. 2 dl suolapähkinöitä tai muita pähkinöitä
  • Lisäksi: cocktailhaarukoita. Omenoita voi dipata myös ruokailijoiden omilla pikkuhaarukoilla.

Omenaviipaleiden valmistus

  1. Purista sitruunan mehu.
  2. Lisää sitruunan mehu noin 3 desilitraan vettä.
  3. Pese ja viipaloi omenat. Viipaloinnin apuna voi käyttää pieniä siivuja tekevää leikkuria tai omenaporaa.
  4. Kasta omenaviipaleet sitruuna-omena -liemessä ja aseta ne tukevasti coctailhaarukoihin.
  5. Asettele omenat tikkuineen tarjoiluastialle.

Suolapähkinöiden hienontaminen

  1. Hienonna huhmareella tai sauvasekoittimella suolapähkinät rouheeksi.
  2. Kaada rouhe tarjoiluastiaan.
  3. Voit myös kattaa pöydän valmiiksi tässä vaiheessa, jotta pääsette heti dippaamaan kun kinuski valmistuu.

Kinuskin keittäminen

  1. Kaada paksupohjaiseen kattilaan kerma ja sekoita siihen fariinisokeri.
  2. Kiehauta seos ja jatka hiljalleen keitellen noin 10-20 minuuttia. Sekoittele seosta usein keittämisen aikana. Keittoaika riippuu kattilasta, ainesten määrästä ja keittolämpötilasta.
  3. Tee vesilasikoe (ohje alla), jotta tiedät milloin kinuski on valmista.
  4. Kaada kinuski laakeaan astiaan, josta omenoita on helppo dipata. Dipit kannattaa jakaa kahteen astiaan, jos syöjiä on useampia.

Vesilasikoe: Tipauta pisara kinuskia lasilliseen kylmää vettä. Jos pisara hajoaa veteen, se ei ole valmista. Jos pisara jää kiinteänä lasin pohjalle, voit lopettaa kinuskin keittämisen. Katso lisää ohjeita kinuskin keittämiseen esimerkiksi Kinuskikissan blogista.

Vinkki! Kinuski tarttuu kohtaan, jossa on omenan kuorta. Se ei jää kiinni hedelmälihaan. Näin ollen tässä ohjeessa omenia ei saa kuoria! Dippaamista helpottaa, että cocktailtikut tökkää omenaan kiinni hedelmälihan puolelle, ei kuoren puolelle.

Hyviä herkkuhetkiä!

Nyt itää!

Sydäntalven aikaan vihreä ei verso vielä pihalla eikä ikkunalaudalla. On hyvä aika idättää.

Arkistojen aarteena vinkit idätykseen!

Millä idättää?

Idätysastioista on monenlaisia. Niitä valmistetaan lasista, muovista ja savesta. Lasi ja muovi on helppo puhdistaa myös astianpesukoneessa. Keraamiset idätysastiat ovat kauniita, ja niitä on mukava pitää esillä keittiössä myös idätysten välillä.

Yleisimmät mallit ovat purkkimainen idätysastia ja monitasoastia.

Seuraava ohje sopii monitasoastialla idätykseen erilaisille siemenille.

Miten idättää?

  1. Liota siemenet yön yli runsaassa vedessä. Levittele liotetut siemenet idätysastian tasoille.
  2. Kaada vettä illalla ja aamulla ylimmälle tasolle, josta vesi valuu alempiin kerroksiin. Kaikista alin taso kerää ylimääräisen veden. Sitä joutuu tyhjentämään kerran, pari idätyksen aikana.
  3. Väliaikoina anna siementen olla huoneenlämmössä liinan alla pimeässä.
  4. Noin kolmen, neljän päivän päästä idut ovat valmiita syötäviksi. Itujen pituus on tuolloin noin 2-3 cm.
  5. Lopuksi huuhtele idut samassa astiassa hanan alla runsaalla vedellä. Salmonellariskin pienentämiseksi voit kaataa yli 60 asteista vettä itujen päälle.
  6. Siirrä idut säilytysastiaan jääkaappiin.

Idut säilyvät kylmässä muutaman päivän syömäkelpoisina.

Huom!  Alle 1-vuotiaille ei saa antaa ituja. Syynä on ensinnäkin salmonellariski ja toiseksi se, että eräiden kasvilajien ituihin muodostuu hormoneja tai hormonien kaltaisia aineita.

Muistathan huolehtia hygieniasta idättäessäsi. Idätysastia kannattaa pestä idätysten välillä huolellisesti kuumalla vedellä ja pesuaineella. Pese kädet aina ennen kuin käsittelet ituja.

Miksi idättää?

Idätyksen juju on siinä, että siemenen vitamiinipitoisuus kasvaa toimenpiteen ansiosta huomattavasti.

Idätys onnistuu ilman auringon valoa, ja siksi se on mainio tapa tuottaa vihreää pöytään talvisaikaan.

Olen käyttänyt idätykseen pääasiassa mungpapuja (kuvassa yllä). Niistä tulee paksuja ja rapeita syötäviä, eikä satsi mene pilalle, vaikka yksi kastelukerta jäisi välistä.

Mungpavun ituja ei myöskään tarvitse kiehauttaa ennen käyttöä, vaan ne ovat huuhtelun jälkeen heti käyttövalmiita.

Sinimailasen eli alfalfan ja sarviapilan siemenet ovat myös suosittuja idätyksessä. Melkein mitä tahansa jyviä, siemeniä, linssejä ja papuja voi idättää. Muista kuitenkin, että soijapapujen ja kikherneiden idut on kiehautettava ennen käyttöä.

Meillä idut käytetään leivän päällä, salaateissa tai ruoan lisukkeena sellaisenaan. Keittoihin ja wokkeihin ne sopivat myös hyvin.

 

Lähde:

Kaupunkiviljely.fi

 

 

 

Marjainen chiavanukas

Täällä ollaan taas! Tarkoitus ei ollut pitää blogitaukoa, mutta syyslomareissun, sen jälkeisen sairastelun ja työryysiksen seurauksena näin pääsi käymään.

Syyslomareissulta löytyi yrtti-ihmiselle kaikkea kiinnostavaa luettavaa ja testattavaa. Postailen näistä kuulumisista, kunhan saan jutun viimeisteltyä.

Nyt arkistojen aarteena chiavanukas, jota innostuin taas tekemään editoidessani tätä juttua uuteen kuosiin. Ja onneksi innostuin, koska tässähän on loistoaamupala kiireisiin ja väsyneisiin syysaamuihin!

Nopeasti terveellistä aamupalaa

Chiavanukas on mainio vaihtoehto erityisesti puuroihmiselle, joka haluaa vaihtelua aamu- tai välipalaansa.

Tässä aamupalassa on ravintoarvot kohdallaan!

Chian siemenissä on kasviperäisiä omega-3 rasvahappoja, kuituja ja proteiinia, kalsiumia ja magnesiumia.

Vanukkaan aktiiviseen valmistukseen ei kulu viittä minuuttia enempää. Annokset voi tehdä illalla valmiiksi tarjoiluastioihin, vaikka juomalaseihin, jolloin ne vievät vähän tilaa jääkaapissa.

Chian siemenet ovat tosi turpoavia ja muodostavat geeliä nesteeseen sekoitettuna. Turvotus kannattaa aina tehdä, jotta siemenet eivät ala paisumaan vatsassa tai suolistossa.

 

Marjainen chiavanukas

2 annosta

  • 2,5 dl maustamatonta mantelimaitoa
  • 2,5 dl vadelmia tai muita marjoja
  • 4 rkl chian siemeniä
  • 1 rkl hunajaa
  1. Sekoita keskenään marjat, mantelimaito ja hunaja tasaiseksi seokseksi.
  2. Lisää joukkoon chian siemenet. Sekoita kunnolla lusikalla.
  3. Jaa seos tarjoiluastioihin, peitä ne ja laita yöksi jääkaappiin.
  4. Koristele annokset aamulla muutamalla marjalla ja nauti!

Käytä blenderiä tai sauvasekoitinta 1. vaiheessa, jos haluat soseuttaa marjat. Muutoin sekoittaminen lusikalla riittää.

 

Kokeile erilaisia makuvaihtoehtoja!

Netti on pullollaan ihania chiavanukasohjeita. Hakusanalla chia budding tai chia seed budding löytyy esimerkiksi Pinterestistä paljon herkullisia ideoita.

Pohjanesteeksi voi kokeilla erilaisia tuotteita, esimerkiksi manteli-, soija- tai kauramaitoa, mustikkasoppaa, kookosmaitoa tai -kermaa. Myös erilaiset yrtti- ja hedelmäteet sekä mehut tuovat uusia makuvivahteita tähän herkkuun.

Kuvassa kännykällä napattu nopea otos aamupalavanukkaasta, jonka tein Valion mustikkakeitosta. Lisäsin siihen vähän tyrninmarjoja piristykseksi. Toimi hyvin!

Pohjanesteeseen voi lisäillä omia suosikkimarjoja, hedelmiä, mausteita tai yrttejä. Kokeile vaikkapa tällaisia yhdistelmiä:

  • vihreä tee-kookosvanukas
  • mantelimaito-kaakaovanukas
  • kurkuma-banaanivanukas
  • hunajalla maustettu omena-kanelivanukas tavalliseen maitoon valmistettuna

Lähteet:

Kuva chian siemenistä: Pixabay

Pakuria, kiitos!

Flunssakausi jyllää ja valon vähyys vie voimia. Arkistojen aarteena tarjoillaan nyt juttu pakurikäävästä ja sen käyttömahdollisuuksista.

Pakurikääpä on koivun lahottajasieni

Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on hies- ja rauduskoivuissa kasvava lahottajasieni. Sieni kasvattaa lehtipuiden vauriokohtiin mustia kasvaimia, pakureita. Sieni iskee vioittuneisiin koivuihin ja alkaa lahottaa puita lopulta tappaen ne kokonaan. Tästä syystä pakurikääpä aiheuttaa vahinkoa talousmetsissä.

Pakurilla on kuitenkin niin paljon kysyntää nykyisin, että sitä on alettu kasvattaa keinotekoisesti istuttamalla sientä metsätilojen koivuihin. Pakurilla on menekkiä myös Suomen ulkopuolella, kuten Aasian markkinoilla.

On hyvä muistaa, että vaikka löytäisit metsäretkellä pakurikäävän, tarvitset keräämiseen maanomistajan luvan. Pakuri irrottaminen puusta ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Pakurin terveysvaikutukset

Pakurin käytöstä on paljon perinnetietoa muun muassa Suomesta, Itä-Euroopasta ja Japanista. Siitä on esimerkiksi keitetty tikkateetä sota-aikana kahvin korvikkeeksi.

Pakurin terveysvaikutuksista ollaan myös tutkimusmielessä kiinnostuneita. Pakuria on tutkittu eläinkokein, soluilla sekä myös kliinisin kokein ihmisillä.

Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan pakuri hillitsee tulehduksia (katso myös Ylen uutinen asiasta). Pitkäkestoinen tulehdus on taustalla monissa kansantaudeissa kuten tyypin 2 diabeteksessa  ja verisuonten ahtaumissa, joihin pakurista voi mahdollisesti löytyä apua.

Lääkinnällisistä vaikutuksista tarvittaan kuitenkin vielä ihmisillä tehtyjä, tieteellisesti toteutettuja verrokkikokeita terveydellisten vaikutusten todentamiseksi.

Kosmetiikan valmistuksessakin pakuria hyödynnetään muun muassa ihon eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen. Suomalainen esimerkki on Anne Kukkohovin Supermood-kosmetiikkasarjan Egoboost-linjan tuotteet, joiden pääraaka-aine on pakurikääpä.

Pakuriteen keittäminen

Varsin miedonmakuista pakuria kannattaa kokeilla myös flunssaan ja vastustuskyvyn parantamiseen. Sitä kannattaa nauttia muutaman päivän tai korkeintaan muutaman viikon kuureina.

Tässä ohje pakurirouheesta keitettävään teehen.

Pakuritee

  • 0,5 l vettä
  • 1 rkl pakurirouhetta
  • lisäksi halutessasi ruokalusikallinen hunajaa
  1. Kiehuta vesi ja lisää pakurirouhe hautumaan veteen.
  2. Anna hautua vähintään 15 minuuttia, jolloin voit nauttia ensimmäisen lämpimän kupillisen pakuriteetä hunajan kanssa.
  3. Voit antaa rouheen hautua vedessä useamman tunnin, ja nauttia juomaa myös jäähtyneenä.

Vinkki: hauduttele illalla pitkään pakuria vedessä liedellä pienellä lämmöllä. Mausta hautunut juoma hunajalla ja sitruunalla. Kaada neste ennen nukkumaan menoa juomapulloon jääkaappiin. Ota pullo mukaan töihin ja siemaile juomaa pitkin päivää. Saat terveellisen vaihtoehdon vedelle.

Huom! Pakurikääpä ei sovellu sieniallergisille henkilöille, eikä myöskään penisiliiniallergisille. Erilaisten lääkeaineiden ja pakurikäävän yhteisvaikutusta ei ole tutkittu.

 

Lähteet:

Arktiset aromit: Pakurikääpä

Arktiset aromit: Pakurikäävän käyttö on sallittua ravintolisissä.

Kuvat:

Pakuri koivun kyljessä: wikimedia commons

Muut kuvat: Virpi Hirvensalo